Wednesday, November 24, 2010

Juho Nieminen kertoo lavarunoudesta blogissaan

Blogissaan Kaikkien Asioiden Pikkujättiläinen runoilija Juho Nieminen kertoo lavaraunouskokemuksistaan:

"Olen jo pitkään palanut halusta puhua lavarunoudesta ja ylipäänsä siitä kasvavasta ilmiöstä, että runoilijat astuvat elävän yleisön eteen - ja että yleisö oikeasti on tullut paikalle kuulemaan juuri runoutta..."

Monday, November 1, 2010

Runoilija Erkki Lappalainen on kuollut


Runoilija Erkki Lappalainen (1946 - 2010). Erkin muistosivu löytyy täältä. Tein runoilijasta kesällä 2006 haastattelun, joka julkaistiin Parnassossa.Kuva oik.: Kirjakantti.)

"KIRJAINTEN SINFONIKKO

Runoilija Erkki Lappalaisen haastattelu

Eno 19.7.2006

Runoilija lähtee Tukholmasta, kun koivu on hiirenkorvalla Pohjois-Karjalassa. Runoilijan paluu kotimökille myöhästyi keväällä, mutta Ruotsin puolelle hän palaa syyskuussa niin kuin ennenkin. Tukholman yksiön lattialla odottavat tutut paperit ja kirjaläjät, joita tänä kesänä ei tarvinnut siivota vuokralaisen tieltä.

Runoilijan nimi tunnetaan Tukholmassa paremmin kuin Suomessa, ja Ruotsissakin Erkki Lappalaisen kokoelmista ei oteta uusintapainoksia, vaan hänet tiedetään enemmänkin mainiona omien runojensa esittäjänä.

Kun teoksia ei myydä Ruotsissa eikä tunneta Heikki Turusen ”Simpauttajan” maisemissa, rahat ei riitä jukulauta, ja siitä löytyy yksi syy siihen, miksi runoilija ponttasi veljensä kanssa uuden lattian vanhaan kotimökkiinsä. Kun rahaa ei ole, edelliskesänä poimituilla marjoilla pääsee alkuun tutussa tuvassa. Onneksi mökissä on sähköt ja pakastin.

Ennen kuin pakastinmarjat sulavat, on saatava lämpöiseksi mökin pienin huone sähköpatterilla. Sitten on sukellettava makuupussiin, jossa menevät ensimmäiset paluuyöt. Kelien lämmitessä pääsee peräkamariin, jonne saksalainen kulkukisälli rakensi sängyn navetalta löytyneistä tarpeista. Runoilijan isä vesteli niistä aikoinaan jalaksen aihioita pankkorekeen.

Siihen aikaan tilalla oli viisi hehtaari viljelyksessä, metsää kahdeksan, tuvassa kuusi lasta ja navetassa neljä lehmää. Lappalan rakentamisen isä aloitti sodat sodittuaan vuonna 1949. Sodasta kukaan ei selviä vammoitta, ja nämä muistot pätkähtävät runoilijan päähän vaikka huussista palatessa: tuossa kohti pihalla isä tappeli humalapäissään, ja äiti käski hakea apua naapurista. Joulukuun 3. vuonna 1946 syntynyt poika oli silloin viisi ja hän pysähtyi matkalla, keskellä lumista tietä.

– Hävetti lähteä apua pyytämään, runoilija muistelee 60-vuotiaana ja vilkaisee kesäiselle pihalle, josta juoksee tuttu tie naapuritaloon.

Apua tuli, vaan muistot painuivat syvälle. Pahimmat eivät edes uskalla nousta pintaan, jos ei sitten aivan yllättäen milloin mistäkin kotiseudun kivestä tai hirrestä.

Saksalaisen nikkaroiman kammarinsängyn jalkopäässä roikkuu kiinalaisen ystävän Pekingistä tuoma taulu. Kiinalaista kuvataidetta löytyy lisää työhuoneesta, siitä talon pienimmästä, ja peräkamarin toista seinää komistaa minskiläisen taiteilijan taulu, jonka muna-aihe tuo runoilijan mieleen karjalaiset myytit. Ugrilaisia juuria löytyi myös taiteilijalta, kun munateema tuli puheeksi.

Perintönä peräkamarin seinälle on jäänyt kuva, jossa Jeesus kärsii ristillä. – Jotta ei tuota osaa ottaa poiskaan, sanoo runoilija, joka ei voi sanoa olevansa uskossa. Jos ei sitten luontouskossa. Vaikka kotipuutarhan viinimarjojen ja metsän annin syönti on taloudellinen pakko, siihen liittyy myös kasvissyönti. Runoilija ei väitä, että liha ei maistuisi hyvältä, mutta varsinkin muun kuin luomulihan syöminen näkyy allergisina oireina sorminivelissä.

Kauppamatka Enon keskustaan taittuu polkupyörällä, joskus koivikkomäen takana asuvan velipojan autolla. Kaupalle on matkaa 13 kilometriä ja lähimälle järvelle pari kilometriä, mutta sieltä runoilija ei ole ottanut ruuan jatketta kuten isä teki aikoinaan. Yksin olon ja soutelun rauhasta nauttiminen on riittänyt. Ehkä katiskat tai verkko on kuitenkin saatava veteen tänä kesänä, runoilija miettii. -- Jotta kun minskiläinen ystävä tulee kylään pienen tyttärensä kanssa.

Terva tuoksuu ensimmäisenä tulokkaan nokkaan tuvassa. Tuoksu nousee uuden ponttilattian vasoista. Lattian alus ei tule homehtumaan, kun sen pohjat tehtiin tervan ja tuohen kanssa turkulaisen arkkitehdin ohjeilla. Tuttu turkulainen tiesi arkkitehtuurista yhtä vähän kuin Erkki runoudesta, silloin kun he tapasivat ensimmäisen kerran. Elettiin vuotta 1964, ja kansakoulun käynyt metsuri oli lähtenyt kaverinsa kanssa työn hakuun Hankoon, josta yhden yön jälkeen päädyttiin Turkuun.

Töitä löytyi Wärtsilän telakalta, jossa nuoruudesta vierähti kuusi vuotta. Sitten valmis pyöröhioja kelpasi myös Ruotsin tehtaisiin. Seuraavaksi olisikin pitänyt palata Volvolla ”Simpauttajan” maisemiin, vaan Erkki oli alkanut opiskella, esikoiskoelma ”Jag ville så gärna säga det” ilmestyi vuonna 1975 ja vuonna 1983 runoilija antoi itselleen aikaa viisi vuotta pelkästään kirjoittaa.

Runoilijan yrityksen huipentumana voi pitää 45 minuutin runoa ”Sinfonia i:lle ja kahdelle H:lle” vuodelta 1987. Suomenkielisessä käsikirjoituksessa on 100 sivua ja pelkästään i-kirjaimia sekä kaksi hoota lopuksi. Otteita teoksesta runoilija on esittänyt useasti, vaan vain kerran kokonaisuudessaan. Silloin se tuli tulkittua liian nopeasti eli noin puolessa tunnissa. Käsikirjoituksena tuolta kaudelta on myös toinen yhtä pitkä teos ”TTT”, jossa on pelkästään T-kirjaimia ja aiheena aika.

Toistoa, jonka rikkaus avautuu ääneen puhuttuna, voi sanoa runoilijan tuotemerkiksi. Toistaminen edellyttää pelkistämistä, jonka huipuksi runoilija on miettinyt sanatonta hiljaisuuden esittämistä samaan tapaan kuin John Cagen teoksessa ”4’33”. Tyylinsä juuria kysyttäessä runoilija ei oikein osaa ottaa esimerkiksi muuta kuin äitinsä sanonnan, jossa sanan ääneen yhdistettynä voi ymmärtää myös taiteeksi: ”Kyllä minä sävelsin sille”, äiti sanoi komennettuaan kakaraansa varsin kipakasti.

Esimerkiksi painettuna julkaistusta toistamisesta käy kokoelmassa ”Barnet och soldaten”, 1988, julkaistu runo ”Stenen och vattnet”, jonka aluksi sana ”-- Plip!” toistuu 20 kertaa ja 21. säe on ”-- Plop!” Sitten ”-- Plip!” toistuu 7 kertaa ja 8. säe on ”-- Plop!” Runon neljännen sivun lopuksi kysytään: ”-- Ved stenen vad vattnet gör?” Kahdeksan sivua myöhemmin päätellään 14 kertaa ”-- Plip” ja todetaan lopuksi ”Det är vattnet, det.”

Karjalan korvesta tehtaan varjojen kautta runouden laakereille, näinhän se klassinen teräs karaistuisi nuoruuden yliopistoissa. Ainakaan Karjalan korpi ei ollut ihan korpi, sillä runoilija huomasi Tukholmassa lukeneensa tärkeimmät venäläiset klassikot inkeriläisen kansakoulunopettajansa ansiosta.

Venäjän kieli taas alkoi kiinnostaa, kun hän meni naimisiin venäläisestä avantgardismista kiinnostuneen ylioppilaan kanssa. Lappalan navetan vintille remontoitiin ateljeeta morsiamelle ja tuleva ruotsalaisarkkitehti lähti kirjoittamaan lopputyötään Moskovaan, jonne matkasi pian myös sulhanen. Samalla reissulla hän uskaltautui jo kyselemään esiintymisiä Neuvostoliiton kirjailijaliiton talosta.

Vuonna 1988 keikkaa ei järjestynyt, vaan vuonna 1991 hän oli eronnut valmiista arkkitehdistaan ja runoilijan jättikuva koristi Minskin esiintymispaikan seinää. Teatteri täyttyi yleisöstä ja yhden keikan 250 ruplan korvaus oli noin 100 ruplaa enemmän kuin tavantyöläisen kuukausipalkka. Venäjän kiertueella oli mukana myös jazzryhmä.

Tukholmaan vuonna 1985 perustettu Kaffe 44 tarjosi ensimmäistä kertaa säännöllisen esiintymismahdollisuuden myös runoilijoille, ja samasta parinkymmenen taiteilijaryhmän Kapsylenistä löytyi työhuone Erkille. Samaan aikaan työmies Marc Smith esiintyi Chicagossa ravintola Green Millissä, jossa hän järjesti maailman ensimmäisen Poetry slamin elokuussa 1986. Kapsylenin runoilijoiden estradi sai valtiolta pientä tukea, ja hyvin yleisöä vetäneet taiteilijat jopa jonkinlaista tuloa pääsylipuista, kunnes seitsemän vapaaehtoistyövuoden jälkeen runoilijat karkotettiin paratiisista ja he perustivat toisen esiintymispaikan Mosebackan.

Poetry slam saapui runoilijan elämään amerikkalaisen Pulitzer-voittajan (1998) Patricia Smithin ja hänen miehensä Michael Brownin luennoidessa Tukholmassa runouden esittämisestä. Smith mainitsi slämeistä, mutta varsinaisesti lavarunokisa kolahti Amerikan vierailulla vuonna 1992. Patricia ja Michael kutsuivat runoilijan vieraaksen nähtyään hänen tulkintojaan omista teksteistä. Niissä oli sitä jotakin, joka toimisi myös rapakon takana.

Bostonissa runoilija sitten näki ensimmäisen släminsä kuppilassa nimeltä TT-Bear, johon taksikuski aluksi kieltäytyi viemästä asiakastaan. Pääasiassa muiden kuin valkoisten asuttamalla seudulla runoilija nautti New Yorkin ja Bostonin 9-henkisten joukkueiden släm-kisasta ja sen innoittamana syntyivät Ruotsin ensimäiset lavarunokisat. Michel Brownin slam-verkoston kautta runoilija heitti Amerikassa ensin noin 20 paikkakunnan ja vuonna 1996 noin 30 keikkapaikan kiertueen eri puolilla maata.

Suomen ensimmäiset slämmääjät löytyvät joukkueesta, joka matkusti USA:n mestaruuskisoihin San Fransiscoon syyskuussa 1993. Kirjailija Jouko Lehtonen ja Pohjois-Karjalan kirjallinen yhdistys Ugri olivat järjestäneet runouden SM-kisat, joista kolme parasta pääsi National Poetry Slamiin. Toiseksi sijoittuneen Erkin kaverina matkustivat joensuulainen ja outokumpulainen nainen, joiden nimiä runoilija ei enää muista, mutta he slämmäsivät seitsemän vuotta aikaisemmin kuin ensimmäinen suomenkielinen slam-kisa nähtiin Kuopiossa keväällä 2000.

Sekä Venäjällä että että Amerikassa pitempiä kiertueita tehneitä runoilijoita ei voi olla kovin monta tässä maailmassa, eikä pohjoismaissa ehkä ketään muita kuin Erkki Lappalainen.

Miksi hän sitten on niin hyvä omien tekstiensä esittäjä?

Ensinnäkin elämänkoulun lisäksi hän on opiskellut draamapedagogiikka Tukholman yliopistossa, ohjannut teatterissa ja ollut mukana erilaisissa livetuotannoissa, joista esimerkiksi Tukholman Rinkebyn slämit ovat jo saavuttaneet liki myyttisiä ulottuvuuksia. Toisaalta hän on harjoitellut esiintymistä enemmän kuin useimmat runoilijat ja ennen kaikkea koulinut ääntään.

Lappalan tervantuoksuisessa tuvassa runoilija sivelee kurkkuaan ja hänen on myönnettävä, että ikä on tehnyt tehtävänsä. Nuoruuden ajan voimasta saan pienen aavistuksen, kun runoilija räjähtää nauruun, joka saa seinähirret tärisemään. Kovin riemun purkaus sattuu runoilijan kuvaillessa runoa ”Sinfonia i:lle ja kahdelle H:lle”. Tuota elävän runoilijan energiaa ei vangitse minkäänlainen kirjain.

Ruotsin ensimmäiset Poetry slamin mestaruuskisat runoiltiin vuonna 1995 ja Salassa tämän vuoden toukokuussa 10. mestariksi saatiin växjölainen nuori mies Stefan Bittera. Amerikan slämien vapauden vallankumouksellisuutta on vaikea käsittää meiltä päin käsin, mutta myös Ruotsiin slämit ovat synnyttäneet oman kulttuurinsa, jota voi pitää merkittävimpinä muutoksena viimeisen kymmenen vuoden aikana maan runokentässä.

Runoudella on kuitenkin runoilijan mielestä pienempi tila ruotsalaisessa yhteiskunnassa kuin suomalaisessa. Suomessa runoutta kuulee jopa radiossa ja taiteilijaprofessorikin voi olla runoilija. Tv:n Runoraatia ei esitetä kesällä, joten sitä hän ei ehkä ole nähnytkään. Yhtä vähän kuin runoilija katsoo Karjalassa televisiota hän lukee lehtiä, koska niitä ei ole vara tilata.

Venäjällä ja Amerikan estradeilla niitettyjen laakereiden jälkeen runoilija keksi vielä järjestää Runouden olympialaiset vuonna 1998. USA:n slämmestarin Michael Brownin piti tulla kaveriksi Tukholmaan, mutta hänelle tuli avioero samaan aikaan. Uuden tietokoneen hän sentään pystyi lähettämään, kun entinen varastettiin työhuoneelta kolmen lukon takaa. Varasta ei ole löytynyt, ja kaikkien muiden järjestelyongelmien jälkeen runoilijan patteri tyhjeni niin että hän ei enää pystynyt kirjoittamaan viimeistä lehdistötiedotetta.

Metsurina aloittaneen pyöröhiojan voimat eivät nyt riittäneet edes yhden näppäimen painamiseen. Voimia ei löytynyt seuraavanakaan päivänä, eikä kahden kuukauden päästä. Juominenkaan ei voinut olla syynä, koska hän oli lopettanut alkoholin käyttämisen vuotta aikaisemmin. Viinalakko jatkuu yhdeksättä vuotta.

Lääkärin diagnosoitua masennuksen runoilija valitsi psykoterapian pitkän kaavan mukaan, ja sillä tiellä ollaan. Kotipihalla muistiin palaa mitä palaa, kuka sen tietää. Terapiassa käytyään ja varsinkin Freudin kirjat luettuaan runoilija osaa pysähtyä ja uskaltaa miettiä, mistä tuokin tunnetila tuohon putkahti.

Nyt kun tuvan lattia on valmis, kesän remontit on tehty. Runoilijan on aika tuumata tulevia töitä, rapsutella mieltä ja näppäimiään. Kuka tietää, mitä ääntä sieltä lähtee -- tai palaa.

JOUNI TOSSAVAINEN

Erkki Lappalainen esiintyy Poetry slamin SM-finaalissa Kuopiossa 1.9.2006. Lisää Lappalaisen runoudesta löytyy mm. Marja-Liisa Pynnösen väitöskirjasta ”Siirtolaisuuden vanavedessä. Tutkimus ruotsinsuomalaisen kirjallisuuden kentästä vuosina 1956--1988”, SKS 1991."

Sunday, September 5, 2010

Suomen mestari voitti ensikerran kotikentällään


Atik Ismail kirjoitti toisen kierroksen runonsa väliajalla, ja Anja Karttunen esiintyi rullatuolista käsin Kummin aitan täyttäneen yleisön keskellä. Pauli Taskinen runoili kolmannella kierroksella, ja Esa Kärki kuvasi vas.

Viime vuotinen lavarunouden Suomen mestari Ilkka Markkula voitti ensimmäisen kerran runopuulaakin omalla kotikentällään. Tälläkin kertaa ensipalkinto irtosi mahdollisimman niukalla 0,1 pisteen erolla runoilija Jyrki Heikkiseen.

Kirjailijoiden nimikkoseurojen järjestämä puulaaki täytti kuopiolaisen Kummin aitan ääriään myöten lauantai-iltana. Runokisan ulkopuolisena esirunoilijana kuultiin hallitsevaa Suomen mestaria, kuopiolaista Jukka Kervistä.

Ensimmäistä kertaa lavarunokisaan osallistui myös kirjailija ja valmentaja Atik Ismail. Hän valmistautui esittämään vain yhden runon. Toiselle kierrokselle pääsy yllätti niin, että väliajalla piti kirjoittaa kokonaan uusi teksti.

Tulokset aakkosjärjestyksessä:

Jyrki Heikkinen 26,9, 27,3 ja 28,6

Merja Hynynen-Niskanen 24,0

Seija Hämäläinen 22,7

Atik Ismail, 26,3 ja 25,4

Anja Karttunen 24,3

Heidi Komulainen 23,7

Ilkka Markkula 25,1, 27,2 ja 28,7

Hilja Merioja 22,4

Riitta-Maija Pohjalainen 24,4 ja 24,0

Pauli Taskinen 25,3, 26,0 ja 27,1

Runopuulaakin tuomareina pisteitä antoivat kuopiolaiset äidinkielen lehtori Kaisa Björkbacka, opettaja Anna-Mari Hendolin ja näytelmäkirjailija Pauli Kallio sekä kirkkonummelainen Anneli Kankare ja helsinkiläinen Nimikkojen puheenjohtaja Matti Nurmenpää.

Illan onnettarena runoilijoiden järjestyksen arpoi Nimikkojen Kuopioon kokoontumisen äiti Outi Vuorikari, ja puulaakin juonsi Runokukko.

Monday, August 30, 2010

Voittaja Jukka Kervisen yllätyskeikka Jori's Barissa

Runo-
puulaakin finaali runoiltiin torstaina ravintola Kaisa-
niemessä, ja lauantaina voittaja Jukka Kervinen veti jo muutaman runon yllätyskeikan Jorin pubissa Kuopiossa.


"Kuopiolainen Jukka Kervinen on vuoden 2010 Suomen paras lavarunoilija. Hänet valittiin voittajaksi Helsingissä Juhlaviikkojen yhteydessä järjestetyssä Runopuulaakin loppukilpailussa. Yleisön suosikiksi nousi nettiäänestyksessä lahtelainen Mari Kanervaniemi."

Kuuntele finaalilähetys täältä.
Katso kuvagalleria täältä.

Tulokset Runopuulaakin loppuottelusta Helsingissä 26.8.2010 klo 19:06 - 20:30:

Mari Kanervaniemi, Lahti 23,7
Jukka Kervinen, Kuopio 26,3, 25,6 ja 26,3
Raimo Kurki, Turku 22,4
Esa Muhonen, Jyväskylä 23,6
Juho Nieminen, Helsinki 23,6
Kari Raineranta, Tampere 26,2 ja 23,1
Heli Slunga, Oulu 24,3, 25,7 ja 26,1
Ville Vanhala, Kotka 23,9 ja 24,2

Onnettarena ja esirunoiljana kuultiin runoilija Pauliina Haasjokea. Tuomareina olivat jyväskyläläinen kirjallisuuden opiskelija Rauli Karjalainen ja helsinkiläiset vanhempi runouden harrastaja Veli Paloniemi, museonlehtori Sauli Seppälä, arkkitehti Marja Utriainen ja kulttuurisihteeri Anni Viitasaari.

Yleisradion palkinnot jakoivat Radio Suomen päällikkö Marja Keskitalo ja tuottaja Antti Korhonen.

Niillas Holmberg runoili Ugripuulaakin voittajaksi

Runoilija Niillas Holmberg vei Oulun Ugripuulaakin voiton. Toisella kierroksella myös marilainen Svetlana Arhipova vaihtoi kansallispukuun. Esirunoilijana kuultiin Heli Laaksosta, ja Jukka Mallinen venäjänsi udmurtti Vasili Vanjushevin runojen nimiä. Kolmannelle kierrokselle asti runoili Nina Obrezkova, joka tuli Komista, ja Laura Iancu edusti Unkaria. Palkinnot jakoi M. A. Castrénin seuran puolesta Marja Lappalainen. Ugrikongressissa Oulun yliopistolla tutkimuskirjallisuuttaan esittelivät Ugripuulakin tuomarit Sebastién Cagnoli ja Eva Touloze. Virolaisen Arvo Valtonin jälkeen AFUL:n puheenjohtajana jatkaa Kari Sallamaa. Unkarilainen runoilija L. Simon Láslo työskenteli kongressin loppuun asti. Oulun rautatieasemalla udmurttikirjailijoita saattoivat Seppo Lallukka ja Esa-Jussi Salminen (oik.).

Saamelainen runoilija Niillas Holmberg voitti Ugripuulaakin Oulussa. Finno-Ugric Poetry Slam runoiltiin XI kansainvälisen suomalais-ugrilaisen kirjallisuuskongressin aloituspäivänä.

Tulokset toisesta Finno-Ugric Poetry Slamista hotelli Radissonissa 25.8.2010 klo 19.30 - 21:00. Ensimmäinen Ugripuulaaki nähtiin M. A. Castrénin seuran Sukukansapäivillä 2009.

Svetlana Arhipova (Grigorjeva), mari, 23,7, 24,2 ja 24,9
Kristiina Ehin, viro, 0
Zoja Glushkova (Dudina), mari, 23,5 ja 23,2
Niillas Holmberg, saami, 25,0, 25,9 ja 26,8
Laura Iancu, unkari, 19,7
Heli Laaksonen, suomi, 21,0
László L. Simon, unkari, 21,6 ja 21,0
Ilkka Markkula, suomi, 21,3
Nina Obrezkova, komi, 27,0, 25,8 ja 25,3
Raja Orlova, mokša, 0
Bengt Pohjanen, meänkieli, 20,8
Istvan Turczi, unkari, 18,5
Vasili Vanjushev, udmurtti, 20,8

Runoilijoista Krisiinta Ehin joutui palaamaan Helsingistä Tallinnaan lapsensa sairastumisen takia ja Raja Orlova ei päässyt viisumiongelmien takia Moskovasta eteenpäin. Ugripuulaakin esirunoilijana kuultiin Heli Laaksosta.

Kansainväliseen tuomaristoon kuuluvat ranskalainen Komi-asiantuntija Sébastien Cagnoli, virolais-ranskalainen nenetsitutkija Eva Touloze, pietarilais-mordvalainen kirjailija Sergei Zavjalov, AFUL:n eli Suomalais-ugrilaisten kirjallisuuksien liiton uusi puheenjohtaja Kari Sallamaa ja vepsäläinen runoilija-toimittaja Nikolai Abramov.

Illan juonsivat kääntäjä Jukka Mallinen ja Runokukko. Palkinnot lahjoitti ja luovutti M. A. Castrénin seuran toiminnanjohtaja Marja Lappalainen.

Johdanto antologiaan "UgricSlam! 2010" (ntamo)


"Antologia UgricSlam! 2010 esittelee Oulussa elokuussa 2010 kokoontuneen XI Suomalais-Ugrilaisen kirjallisuuskongressin yhteydessä järjestettyyn Suomalais-ugrilaiseen PoetrySlam-tapahtumaan osallistuneiden runoilijoiden runoja - kolmetoista runoilijaa, jotka kirjoittavat yhdeksällä eri kielellä. Pääosa runoista on lisäksi käännetty englantiin ja/tai venäjään." (Leevi Lehto, ntamo 2010)

"JOHDANTO

Työmies Marc Smith aloitti Poetry Slamit chicagolaisella jazzklubilla vuonna 1986. Parissakymmenessä vuodessa lavarunokisat levisivät niin, että tänään voit slammata vaikka Kathmandussa, Pariisissa tai Pietarissa. Suomeen slamit tulivat vuonna 2000, ja runoilija Heli Laaksonen suomensi ne Runopuulaakiksi.

Runopuulaakissa yritetään runouden, runoilijan ja yleisön vuoropuhelua mahdollisimman yksinkertaisilla konsteilla. Puulaakissa on vain kolme perussääntöä: runoilija esittää omia runoja, aikaa on kolme minuuttia ja pisteet antaa yleisön joukosta valittu raati.

Runopuulaakista juonnetun Ugripuulaakin lähtölaukaus runoiltiin Helsingissä M. A. Castrénin seuran Sukukansapäivillä lokakuussa 2009. Tässä ensimmäisessä Finno-Ugric Poetry Slamissa oli mukana kaksi runoilijaa Suomesta (Heli Laaksonen ja Ville Hytönen), Virosta (Jan Kaus ja Jürgen Rooste) ja Unkarista (Tamás Kettös ja Endre Szkárosi). Viimeisellä kolmannella kierroksella runoilivat vastakkain Hytönen ja Rooste, ja voitto meni Tallinnaan.

Oulun vuoden 2010 Ugripuulaakiin haettiin ainakin yhtä runoilijaa jokaisesta uralilaista kieltä puhuvasta kansasta. Oulun puulaakissa ja tässä antologiassa on mukana yhdeksän kieltä ja 13 runoilijaa, joten tavoitteeseen jäi matkaa. Yhteistyötä on siis jatkettava niin, että kaikenlaiset esteet ja ennakkoluulot tällaisen vuoropuhelun kannalta kaatuvat – eivätkä vain teoriassa, vaan myös runoilun käytännössä.

UgricSlamin ensimmäiset runot saapuivat Unkarista (Laura Iancu, László L. Simon ja Istvan Turczi). Kiitos kääntäjien Maya J. Lo Bellon, Eliisa Pitkäsalon ja Anna Tarvaisen runot olivat heti valmiina suomeksi sekä englanniksi, aivan kuten Castrénin seuran toiminnanjohtajan Marja Lappalaisen lähettämissä kutsuissa oli pyydetty.

Toinen ja kolmaskin kiitos kuuluu Lappalaisen lisäksi Komi-asiantuntija Paula Kokkoselle, jonka ansiosta esimerkiksi tekijänoikeudet ovat kunnossa Raija Bartensin Suomalais-Ugrilaisen Seuran Aikakauskirjaan suomentamien Nina Obrezkovan runojen suhteen.

Niin Paulan, Ninan kuin Raja Orlovan tapasin ensimmäisen kerran Syktyvkarissa vuonna 1997. Rajan suomentaja Jack Rueter taas tuli tutuksi mordvalaisessa saunassa vuonna 2000, ja ”Amerikan Jaskaa” on onniteltava monista muistakin tämän antologian käännöksistä.

Saamen edustajaa Niillas Holmbergia tapaan vasta Oulun XI Suomalais-ugrilaisessa kirjallisuuskongressissa, jonka ensimmäisenä päivänä 25.8. Ugripuulaaki runoillaan, mutta poikani kanssa tavasimme Holmbergin runoja niin, että Aleksi sai käännettyä ne englanniksi. Lavarunouden hallitsevan mestarin Ilkka Markkulan poika Sampsa taas käänsi Ilkan runot.

Kirjailija Bengt Pohjasta onnistuin haastattelemaan Savon Sanomiin Ylitorniossa maaliskuussa 1989. Hänen meänkieliset runonsa sujahtivat sähköpostiin samana päivänä, kun otin yhteyttä. Yhtä nopeasti ilmestyi kaksi runoa englanniksi, ja loput käänsi Jack Rueter, kuten myös marilaisten Zoja Glushkovan ja Svetlana Arhipovan säkeet. Arhipovan suomentamisessa tarvittiin myös Lilja ja Roman Bouialon sekä Heidi Lumpeen apua.

Muistaakseni näin ensikerran runoilija ja kääntäjä Nadi Mushin kesakot Petroskoissa 2006 AFUL:n eli Suomalais-ugrilaisten kirjallisuuksien hallituksen kokouksessa. Kun Nadin tekstit eivät koskaan saapuneet Suomeen, Udmurtian edustus jää Vasili Vanjushevin harteille. Viime hetkellä mukaan saatiin myös virolainen runoilija, kun tavoitin Kristiina Ehinin Facebookin kautta.

Suomea edustavat itseoikeutetusti hallitseva runomestari Ilkka Markkula Siilinjärveltä ja Heli Laaksonen, joka runoili slammestareiden mestariksi siihen astisten voittajien kohdatessa Kuopiossa syyskuussa 2008.

Toimittaja Olavi Rytkösen kanssa olen Runokukko-duo, joka on ollut tuottamassa kaikkia tähän astisia lavarunouden mestaruuskisoja Suomessa. Huomenna juonnamme Oulussa Olavin ja kääntäjä Jukka Mallisen kanssa Ugripuulaakin, jonka tunnelmat ja tulokset löydät blogista Poetry Slam (www.runokukko.blogspot.com).

Kun toimitin runoilija ja kustantaja Leevi Lehdon kanssa edellistä antologiaa Slam! 2009, johon koottiin lähes kaikki SM-karsinnoissa esitetyt runot, työ valmistui päivää ennen Kotkassa runoiltua loppukilpailua. Niin se käy myös tänä päivänä, ja huomenna Ugripuulaakin yleisö ja tuomarit voivat verrata runoilijoiden alkuperäisesitystä yrityksiimme ymmärtää niitä toisella kielellä.

Kuopiossa 24.8.2010

Jouni Tossavainen"

UgricSlam!2010 14,82x20,99 cm, 160 s., ISBN 978-952-215-140-7, ulkoasu Make Copies

Kirja kerrallaan, Mannerheimintie 22-24, 00100 Helsinki, kirja@lasipalatsi.fi, puh. +358-(0)9-612-7798, fax +358-(0)9-6126-5715). Hinta EUR 19,35

Online

www.lulu.com EUR 13,25 + postikulut

Wednesday, August 25, 2010

"UgricSlam! 2010" julkistetaan tänään Oulussa

XI suomalais-ugrilaisen kirjallisuuskongressin aloittaa tänään Ugripuulaaki, johon osallistuu 13 runoilijaa ja yhdeksän eri ugrikieltä. Oulussa hotelli Radissonissa runoiltavan puulaakin aluksi julkistetaan ntamo-kustantamon antologia UgricSlam! 2010.

SISÄLTÖ

Bengt Pohjanen, meän kieli 9
Heli Laaksonen, suomi 20
Ilkka Markkula, suomi 25
Istvan Turczi, unkari 30
Kristiina Ehin, viro 35
Laura Iancu, unkari 47
László L. Simon, unkari 52
Niillas Holmberg, saami 71
Nina Obrezkova, komi 88
Raja Orlova, mokša 108
Svetlana Arhipova (Grigorjeva), mari 126
Vasili Vanjushev, udmurtti 136
Zoja Glushkova (Dudina), mari 153

Friday, August 20, 2010

Ville Vanhala Runopuulaakin kahdeksas finalisti

Kotkasta Runopuulakin kahdeksan runoilijan finaaliin suuntaa runoilija ja toimittaja Ville Vanhala. Lea Edvardsin takana Harri Holtinkoski miettii, miksi päätuomari Tossavainen tiputti hänet eikä Kari Armista toiselta kierrokselta. Yleisö täytti Kotkankadun Albertin ääriään myöten, vas. Antero Marjakangas ja oik. Riikka Palkki. Suoran lähetyksen tekniikka hoitui tällä kertaa Kymenlaakson Radion Junnu-autosta. Runoklubit ja kirjallisuusillat jatkuvat syksyn mittaan Albertissa.

"Pyhtään mies Ville Vanhala nappasi torstai-iltana Kaakkois-Suomen aluekarsinnan voiton ennätyspisteillä."

Kuuntele Runopuulaakin Kotkan karsinta täältä.
Katso kuvagalleria täältä.
Lue Kymen Sanomien juttu täältä.
Äänestä omaa suosikkiasi täällä.

Tulokset kahdeksannesta karsinnasta Kotkankadun Albertissa torstaina 19.8. klo 19:06 - 20:00:

Kari Arminen 24,0 ja 23,5
Harri Holtinkoski 24,0
Lea Edvards 26,6, 26,2 ja 26,4
Ulla Ora 23,6
Antero Marjakangas 22,8
Riikka Palkki 23,8
Sinikka Rouhiainen 25,0 ja 24,6
Ville Vanhala 26,7, 27,6 ja 28,3

Tuomaristoon kuuluivat kotkalaiset Sonja Jalasti, Jorma Korpela, Nina Mattila, Milja Mäkinen ja Sami Silta. Pienimmät pisteet olivat 6,2 ja korkeimmat 9,9 Ville Vanhalalle kolmannella kierroksella.

Illan onnettarena runoilijoiden järjestyksen arpoi Oona, ja esirunoilija Petri Pietiläinen sai kesän nollarunoilijoiden parhaat pisteet 25,4.

Thursday, August 12, 2010

Heli Slunga toinen nainen puulaakin finaalissa

Oulun karsinnan voittaneen runoilija Heli Slungan palkitsi YLE Oulu Radion tuottaja Arto Veräjäkorva. Finaalista jäi vain 0,3 pisteen päähän Eeva Holma. Toisella kierroksella runoilivat Slungan ja Holman lisäksi Kaisa Halmkrona ja Pasi Juhani Nurmikumpu. Puulaakin jälkeen tunnelmia purettiin Nuclear Nightclubin terassilla vas. Pasi Juhani Nurmikumpu, toiselta kierrokselta päätuomari Tossavaisen päätöksellä tipahtanut Miia Paani ja oik. Virpi Ansamaa.

Kiiminkiläinen runoilija Heli Slunga pääsi jatkoon Runopuulaakin pohjoisen Suomen karsinnasta. Lahden karsinnan voittaneen Mari Kanervaniemen jälkeen hän on vasta toinen nainen viiden muun miesfinalistin joukossa.

Kuuntele Oulun karsinta täältä.
Katso kuvagalleria täältä.

Tulokset Oulun Nuclear Nichtclubissa runoillusta seitsemännestä karsinnasta torstaina 12.8. klo 19:06 - 20:00:

Virpi Ansamaa 21,5
Kaisa Halmkrona 22,4 ja 22,4
Eeva Holma 22,7, 22,5 ja 23,5
Marjatta Kaasila 21,9
Matti A. Kemi 0
Pasi Juhani Nurmikumpu 22,2 ja 21,5
Miia Paani 22,2
Heli Slunga 23,3, 24,0 ja 23,8

Tuomaristoon kuuluivat Miki Liukkonen, Hannu Rosberg, Laura Sakko, Jouko Saksio ja Eeva-Kaarina Sarastamo, joka arpoi myös runoilijoiden esiintymisjärjestyksen onnettarena. Esirunoilijana Saksio saavutti 23,4 pistettä. Tuomariston alimmat pisteet olivat 5,4 ja korkeimmat 8,2 Heli Slungalle viimeisellä kierroksella.

Friday, August 6, 2010

Rainerannan jussipaita nähdään myös Helsingissä

Puulaakin jälkeen Kari Raineranta sai esiintymisneuvoja näyttelijä Anu Panulalta. Tamperelaisen runouden työmiehet kustantaja Erkki Kiviniemi ja tuottaja Simo Ollila. Runokukko Olavi Rytköstä jututettiin YLEn Tampereen Radion aamulähetykseen. YLEn ensimmäinen radioasema aloitti lähetyksensä Hämeenkadulla 1923, ja tänä päivänä Näsilinnankadulta löytyy myös Runorättejä.




Runoilija Kari Rainerannan pohjalainen ote puree myös hämäläisyleisöön ja -tuomareihin. Runopuulaakin Tampereen karsinnassa Raineranta esitti samoja runoja ja samassa jussipaidassa kuin Oulun SM-finaalissa vuonna 2008. Molemmista puulaakeista irtosivat illan parhaat pisteet.

Kuuntele Tampereen karsinta täältä.
Katso kuvagalleria täältä.

Tulokset Tampereella teatteriravintola Telakassa torstaina 5.8. klo 18:03-19:00 runoillusta kuudennesta Runopuulaakin karsinnasta:

Satu Akkanen-Arajärvi 22,4
Vesa-Heikki Hietanen 22,4
Meeri Laamanen 21,2
Sinikka Laitinen 23,0 ja 23,9
Sauli Salomaa 22,5 ja 22,3
Lisa Nylander 18,9
Kari Raineranta 24,8, 25,3 ja 25,8
Susanna Taivalsalmi 24,4, 25,7 ja 25,2

Tuomaristoon kuuluivat tamperelaiset Seppo Heinola, Erkki Kiviniemi, Maria Nieminen, Simo Ollila ja Anu Panula. Alimmat pisteet olivat 6,0 ja korkeimmat 9,2 ensikierroksella Susanna Taivalsalmelle.

Puulaakin testirunoilijana esiintyi runoilija Anni Sumari Helsingistä (25,1 pistettä), ja esiintymisjärjestyksen onnettarena arpoi Siiri Tossavainen Kuopiosta.

Monday, August 2, 2010

Turun parhailla tasapisteet kahdella kierroksella

Turun puulaakissa "lämmin pub-tunnelma" tarkoitti 31 astetta torstaina 29.7.2010.

Runopuulaakin Turun osakilpailun voitti raisiolainen Raimo Kurki. Helsingin loppukilpailuun lähtijän joutui ratkaisemaan päätuomari Kurjen ja toiseksi jätetyn Ilmari Kullervon päätyessä tasapisteisiin sekä toisella että finaalikierroksella.

Kuuntele Turun puulaaki täältä.
Katso kuvagalleria täältä.

Tulokset Turun Hunter's Innissä torstaina 29.7. klo 18:03-19:00 runoillusta viidennestä Runopuulaakin karsinnasta:

Kari Eravuori 18,8
Kari Honkaniemi 22,8 ja 20,5
Samuli Koivulahti 0
Ilmari Kullervo 24,4, 20,9 ja 23,8
Raimo Kurki 23,7, 20, 9 ja 23,8
Jenni Paju 0
Miika Saari 0
Oili Vainio 22,4 ja 18,9

Tuomaristoon kuuluivat nuoret miehet Jonimatti Joutsijärvi, Jussi Seppänen, Jussi Sutinen, Jyri Tuukkanen ja Petri Tähtinen.

Turussa jälleen nollarunoilijaksi joutunut Herra Tossavainen sai 19,4 pistettä. Varsinaisessa puulaakissa tuomariston alimmat pisteet olivat 3,9 ja ylimmät 10,0 nimimerkki Ilmari Kullervolle kolmannella kierroksella.

Friday, July 23, 2010

Puuseppä Esa Muhonen Keski-Suomen paras

YLE Keski-Suomen tuottaja Arvo Vuorela haastatteli Esa Muhosta Runopuulaakin jälkeen Jyväskylän Kirjailijatalon terassilla.

"Kangasniemeläinen Esa Muhonen vei voiton Runopuulaakin Jyväskylän karsinnassa. Voitto oli Muhoselle yllätys, sillä hän ei pidä yleisölle esiintymistä vahvuutenaan."

Kuuntele Jyväskylän karsinta täältä.
Katso kuvagalleria täältä.

Tulokset Jyväskylän Kirjailijatalolla torstaina 22.7. klo 19:06-20:00 runoillusta neljännestä Runopuulaakin karsinnasta:

Layla Ahonen 21,0 ja 19,1
Reetta Korjonen 20,0
Aino Lepänjuuri 20,7
Esa Muhonen 22,3, 23,6 ja 24,8
Harri Mölsä 0
Merja Toppi 20,9
Tomi Vainio 21,3 ja 22,7
Riku Ylönen 21,4, 22,9 ja 24,3

Tuomaristoon kuuluivat muuramelaiset Outi Hautanen ja Pia Harjula-Lahti sekä jyväskyläläiset Ville Luoma-aho, Riikka Palander ja Tiina Takkunen. Tähän astisten karsintojen tiukinta linjaa vetäneen tuomariston alimmat pisteet olivat 5,1 ja korkeimmat 9,0 Esa Muhoselle kolmannella kierroksella.

Puulaakin "nollarunoilijana" Keski-Suomen Kirjailijoiden johtokunnan jäsen ja Kirjailijatalon aktiivi Vesa Lahti sai 20,0 pistettä. Runoilijoiden järjestyksen arpoi yleisön joukosta nuorin Oona Korjonen Laukaalta, ja ennen kisaa kuulijoita lämmitteli pitopalveluyrittäjä Raija Sipinen improvisaatiorunoilla "Helle" ja "Kukkamekko".