 |
| Pusselit Valkeisenlammen rannalla Kuopiossa 6. kesäkuuta 2025. |
Lavarunouden Kuopion
SM-karsinta runoiltiin Puškinin synttäreiden jatkoilla 6. kesäkuuta 2025.
Venäjän kansallisrunoilijan patsaalle Valkeisenlammen rannalle kokoontui
mukavasti väkeä runopiknikille ja kuuntelemaan Kirjailijat teillä -kiertueen esiintyjiä
Marjo Heiskasta ja Jouni Tossavaista. Hyvässä säässä lampea kiertäneitä
pysäytteli myös kaupunginkirjaston kirjastofillari.
 |
| Kirjastofillari. |
Juuri kunnostetulle patsaalle,
jonka jalustan teksteistä taidemuseon intendentti Marja Louni ei saanut
poistettua aivan kaikkea sinisestä töhrystä, saatiin runoterveiset Berliinistä.
Pietarista Kuopioon muuttanut nuori mies toi patsaalle kukkia, ja historian
opettaja tulkitsi Puškinin runoja venäjäksi. Aiemmin vain ruotsiksi runoilleelta
lavarunomestari Solja Krapu-Kalliolta kuultiin suoraan suomeksi
kirjoitettuja runoja. Heini Honkakoski esitti runoja huhtikuussa
ilmestyneestä esikoiskokoelmasta Varjojen välistä (Momentum). Hän osallistui
myös SM-karsintaan.  |
| Juuso Maalismaa. |
Illan hämärtyessä Pasteria
Sorrentossa liki Kuopion satamaa Honkakosken esikoisen runot tarjosivat hyvän
vastuksen karsinnan voittaneelle Juuso Maalismaan raphenkiselle
esiintymiselle. Illan juonsi Solja Krapu-Kallio, Olavi Rytkönen dokumentoi
ja Runokukko tarjosi runoilijoille kirjapalkinnot.
SM-finaali runoillaan
kirjallisuusyhdistys Vestäjien järjestämässä savolaisessa kirjallisuustapahtumassa
Kirjakantissa marraskuussa.
Tuomaristoon kuuluivat Johanna
Ikonen ja Hannukka Puhakka, Tiina Närhi ja Timo Jääskeläinen, Anna
Raunio, Amma eli Aino-Maria Savolainen sekä Sonja ja Juuso,
jotka kiireidensä takia joutuivat jättämään leikin kesken ensimmäisen
kierroksen jälkeen. Kahdella seuraavalla kierroksella tiputettiin alin
pistemäärä pois.
Nolla- eli esirunoilijana
Taisto Leppäsaari keräsi yleisön joukosta kootulta tuomaristolta 25,3
pistettä.
Tulokset arvotussa
esiintymisjärjestyksessä:
1.
Kehrä Sammalselkä
23,7
2.
Heini Honkakoski 25,1, 26,1 ja 26,0
3.
Tiitus Lahti
24,0 ja 24,8
4.
Juuso Maalismaa 27,9, 28,7 ja 27,5
Suomen ainoa Puškin
Pusselin synttäreitä on
järjestytty Suomen ainoalla Puškinin patsaalla vuodesta 1994 lähtien. Ensimmäisiä
Pusseleita oli järjestämässä vasta perustettu Elävien Runoilijoiden Klubi.
Venäjästä
ja Komin tasavallasta kertovassa romaanissa Venäjän metsästäjät (2023)
Puškin mainitaan vain kerran. Kerran se mainittiin myös Valkeisenlammen patsaalla
perjantaina 6.6.2025.
"Udmurtti Kuzebain
pubi ei mennyt kiinni. Hänen oli tyhjennettävä pöytiä kapakan omistajan juhlia
varten. Tummapukuiset sukulaiset mustissa laseissaan ja valkoisissa paidoissaan
jatkaisivat viikonlopun aloitustaan hieman yksityisemmässä piirissä. Ei
auttanut, vaikka Jussi teki vaikutuksen uzbekkimafian naisiin maisterin
karismallaan. Ilman piimähattua kutreillaan lempo Lemminkäinen kutkutteli
tyttöjä, joiden silmien ja ruumiin syvyyksiä hän vertasi herttaiseen Heddaan, Hirvenhiihtäjistä
tuttuun naapurin tyttäreen, joka suloudessaan oli yhtä järkevä kuin Polina.
Kuzebai oli karkottanut
lempoilijan lahjoittamalla kullankeltainen pullon. Konjakin kaverina tappiosta
musertumatta marssimme Mars-kentälle, jossa paloi ikuinen tuli. Jussin
selostaessa minkä vallankumouksen uhrien päällä seisoimme tällä kertaa,
nautimme rasvaisia kassieväitä ja Kuzebain hyllyn parasta armenialaista
pitkästä pullosta. Timon vuoltua kepin lehmuksen oksasta paistoimme makkaraa
vaivaisella liekillä, jota Novoimperiumin veretön vallankumous ei ollut
sammuttanut. Eikä tuli sammuisi niin kauan kuin Siperiassa riittää
kaasua.
Kun kurjaksi
hiekkakentäksi kuivunut luutarha ei tarjonnut parempia istumapaikkoja,
rykötimme slaavikyykyssä kuin Ryssälän juopot. Hyvin käristettynä jauhoinen
lenkki maistui ilman sinappia. Tuoksun innoittamana Jussi kovetti luontonsa ja
maistoi lähes lihatonta körtsää. Hän vertasi sitä vihersmoothin puraisuun,
muisti samassa Komin kansallisrunoilijan Ivan Kuratovin runosta kaksi
epätoivoiseen tunnelmaan sopivaa säkeistöä:
Taaskin tuntui
elämäni kuolemaksi kirotulta.
Liekkeihin jos
heittäytyisi?
Otin sikariini
tulta.
Veitsi, vesi,
tuli!
Kuinka elämäni kalliin
viette?
Suruuni en teitä
etsi. Surut! Itse kyllin liette!
Siinä on sitä runoilun
surullista äitipuolta, jolta itku ei lopu, ja polku ei nurmetu Puškinin
patsaalle, sanoi Jussi pimeälle Nevalle päin tuijottaen. Tuotakaan Kuratovin
runoa ei olisi tallessa, jos suomalainen Yrjö Wichmann ei ehtinyt kopioida
käsikirjoitusta ja Johanna Laakso suomentaa."
(Venäjän metsästäjät.
Eräurheilua Kominmaalla, Aviador 2023, 342 –343)
.jpg)
