Näytetään tekstit, joissa on tunniste Poetry Slam 2020. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Poetry Slam 2020. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 22. marraskuuta 2020

Kuuden runoilijan juhla-ilta Kirjakantissa

Kuopiolainen Riitta Salke keräsi parhaat pisteet runoyleisöltä Runopuulaakin 20-vuotisjuhla-illassa.

Vuoden 2009 lavarunouden Suomen
mestari Ilkka Markkula.
Kuva: Olavi Rytkönen.

Savolaisen kirjallisuustapahtuman Kirjakantin päätteeksi runoíltiin ravintola Maljan Viinibaarissa, joka tilana osoittautuikin mitä parhaimmaksi sekä esiintyjien että yleisön kannalta. Runopuulaaki oli striimatun Kirjakantin 2020 ainoa live-tilaisuus ja puulaakin 20-vuotisjuhlailta.

Kahden runoilijan loppumittelössä kuopiolaisen Riitta Salken tuomariäänet ohittivat vuoden 2009 lavarunouden Suomen mestarin Ilkka Markkulan 0,3 pisteellä.

Runopuulaakin nolla- eli aloitusrunoilija ja hallitseva lavarunouden Suomen mestari Solja Krapu, joka esiintyi myös illan päätteeksi, sai 28,7 pistettä.

Puulaakin juonsi Olavi Rytkönen ja tuomaristoon kuuluivat Antti Immonen, tuomaripari Katja Immonen ja Sanna Tissari, Virpi Laukkanen, Jyri Wuorisalo ja Anne Öhman.

Tulokset arvotussa esiintymisjärjestyksessä.

Maarit Nousiainen 24,6 ja 23,9

Ilkka Markkula 23,7, 25,8 ja 26,8

Riitta Salke 25,0, 25,8 ja 27,1

Esko Lovén 22,7

Tuomo Tukiainen 22,7

Ville Kumpulainen 24,6 ja 25,0

Ravintola Maljan Viinibaari, openmic-vuorossa Ville Kumpulainen. Kuva: Olavi Rytkönen.

tiistai 17. marraskuuta 2020

Runopuulaakin 20-vuotisjuhla Kirjakantissa

Suomen ensimmäinen suomenkielinen Poetry Slam runoiltiin Kuopiossa 26.4.2000.

Savolaisen kirjallisuustapahtuman Kirjakantin päätteeksi runoillaan. Lauantaina 21. marraskuuta 2020 klo 18.00 järjestetään Runopuulaaki Ravintola Maljan Viinibaarissa (Kauppakatu 29).

Runokukko
Pushkinin patsaalla
2002.
Runopuulaakissa pelataan kansainvälisillä Poetry Slam -säännöillä, aivan kuten Suomen ensimmäisissä slameissa, jotka kisattiin Kuopiossa 20 vuotta sitten Kirjan ja ruusun päivänä 26. huhtikuuta 2000.

Runokukon (Olavi Rytkönen/Jouni Tossavainen) juontaman puulaakin jälkeen esiintyy hallitseva lavarunouden Suomen mestari Solja Krapu-Kallio.

Korona rajoittaa yleisömäärää, joten runoilijoiden on hyvä ilmoittautua etukäteen juontaja Rytköselle: olavi@rytkonen.net 040 5620836.

Kulttuuritoimittaja Suvi Ahola osallistui Helsingin kirjamessuijen Runopuulaakiin, jossa eniten pisteitä keräsi silloinen uumajalainen, nykyinen kuopiolainen kirjailija Solja-Krapu-Kallio.

perjantai 24. huhtikuuta 2020

Akatemian leikit jatkuvat iltaan asti


Maksoin juuri Nuoren Voiman tilauksen. Jäsenetuna netti vei tililtä 25 euroa, mikä on vähän silloin, kun kirjaston lehtilukusaliin ei pääse. Ei se silti estä tarkistamasta, mitä rahalla saa; tuorein numerohan tipahti postilaatikosta tällä viikolla.


Heti kannessa mainitaan sana ”lavaruno”, joten Runopuulaakin kannalta vaikuttaa lupaavalta, ehkä jopa rohkealta avaukselta. ”Simsalabim!” huutaa pääkirjoituskin magian avauksen perään, mutta selaan kiihkein sormin reaalitodellisuutta.
Pakko pysähtyä jo kuutossivulla, koska turkulainen Hanna Storm esitellään uuden julkaisusarjan ”Uusi Viikon runoilija” kirjoittajana. Kuten myös riihimäkeläinen Aleksi Wilenius kahden helsinkiläisen lisäksi. Puoli ja puoli, lähes tasapuolista periferiasta päin katsottuna.
Vihdoin Maaria Ylikangas pääsee esittelemään Lavarunoakatemiaa neljällätoista sivulla, joista selviää, ettei lavarunoutta ole missään muualla kuin Helsingissä. Vai pitäisikö lavarunouden sijasta – tai lisäksi – puhua esittävästä runoudesta tai peräti mediasensitiivisestä runoilusta, johon nettisarja ”Uusi Viikon runoilijakin” viittaa?
Nuoren Voiman toisen päätoimittajan jutusta ”Luokkahuoneena lava” selviää, että Lavarunoakatemiassakin on kyse helsinkiläisten sisäisestä välienselvittelystä. Kun Taideyliopistoon perustettiin neljän professorin maisteriohjelma lähes yhtä monelle kirjoittajalle, osa lahjakkuuksista jäi tietysti pihalle. Helsinki Poetry Connectionin lavarunoaktiivi Hanna Rentolan sanoin:
Kuulin kirjamessukeskustelun, jossa Saila Susiluoto ja Jusa Peltoniemi keskustelivat uudesta linjasta. Jompikumpi heistä sanoi, että tämä on vain ”harvoille ja valituille”. Kun linjaa esiteltiin, se tuntui tosi elitistiseltä.
Elitismiä vastaan HPC:n aktiivit perustivat siis Lavarunoakatemian. Tietysti akatemian, tosin sen jälkeen kilpaileva akatemia Taideyliopisto on nimettävä instituutioksi. Instituutioksi instituution paikalle1 Lavarunoakatemiakin ilmeisesti tähtää, koska leikkisänä vitsinäkin akatemia-sana tyydyttänee vain Helsingin yliopiston tuottamaa Matti Klingen kopiota.
Jutun ainoa Helsingin ulkopuoliseen todellisuuteen viittaava lause on porilaislähtöisen lavarunoilijan Jussi Kiovan kommentti:
Kun Stadissa oli viimeksi Poetry Slamin SM-kisat, niin näin esiintyjiä muualta Suomesta. Eräs osallistuja koki vasta silloin näkevänsä, mitä lavarunous voi olla. Se oli mahtavaa. Olisi hienoa törmäyttää näitä skenejä enemmän.
Olisipa todella hienoa, jos valtakunnallisesti toimiva järjestö Nuoren Voiman Liitto, joka kustantaa Nuorta Voimaa, törmäyttäisi nettirunoilijoiden lisäksi myös muita kuin uusmaalaisia kirjoittajia. Kirjoittajia lehdessä ei esitellä, minkä luulisi olevan nuoren voiman esille saamisen perustyötä, mutta tuoreimman numeron kirjoittajista en minä eikä netti tunnista muita kuin Tampereen yliopistossa journalismia opiskelevan toimittajan Tuukka Tuomasjukan sekä jyväskyläläiset akatemiatyöläiset Riikka Ala-Hakulan ja Taija Roihan muualta kuin pääkaupunkiseudulta.
Onko niin, että kirjoittajia – tai siis tutkijoita – ei ole kuin kolmessa yliopistokaupungissa? Vai eikö toimitus etsi uutta aktiivisesti muualta kuin yliopistoista ja Uudeltamaalta?
Ainakin viiteapparaatin näpertelyyn käytetyn ajan voisi käyttää johonkin muuhun. Nyt yritetään vain olla akateemisia, kun 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alkuvuosina Nuori Voima oli akateeminen. Tänä päivänä tuon runousakatemian paikan on ottanut Tuli & Savu, joten Vapaavuoren valtakunnan pioneeri-Pravda voisi käyttää aikansa muuhun kuin akateemisiin helmasynteihin.
Jos juttu on silkkoa sisältä, ei tätäkään puolessa tunnissa kyhättyä turinaa kirjaluettelo pelasta.
1 ”Lavarunous epäilemättä on onnistunut hyvin tarjoamalla vapaita alustoja kenen vain tulla, jolloin aktiivit eivät niinkään anna ääntä muille kuin luovat tilanteita, joissa erilaiset ihmiset voisivat käyttää ääntään.” [HannaKuusela kuitenkin arvelee, että institutionalisoituminen synnyttää eroja. ”Avointen yhteisöjen suurimpia haasteita on, miten pysyä avoimena ja vaalia tasavertaisuuden ideaalia, silloin kun joillekin tekijöille alkaa kasautua muita enemmän taitoa, mainetta ja kunniaa. Anti-elitismiä ja anti-institutionaalisuutta on vaikea pitää yllä suosion kasvaessa, ja jossain vaiheessa niistä voi olla pakko luopua. Silloin pohdittavaksi tulee, miten jatkaa eteenpäin instituutiona.” (Nuori Voima 2/2002, 19)