Wednesday, January 4, 2017

Atik Ismail aloittaa Runopuulaakin tuottajana


Välillä Reemu Aaltoseen ja Lasse Norrekseen sotkettu kirjailija, valmentaja ja lähihoitaja Atik Ismail aloittaa Runopuulaakin uutena tuottajana.


Niin runoilijat kuin lavarunouden SM-kisan karsintojen järjestäjät voivat nyt ottaa yhteyttä sähköpostilla atik.ismail@luukku.com tai numeroon 041-707 4430. Atikin nettisivu löytyy täältä.

Tuottaja Atikin tarkemmasta esittelystä käy toimittaja Petri Immosen tekemä haastattelu. Atik täyttää 60 vuotta tammikuun 5. päivänä 2017.

Kuopiolainen Atik Ismail aloittaa Runopuulaakin uutena tuottajana. Kuva: Atik Ismailin arkisto.

"Pelimiehestä tuli raitis kahden vuoden terapian, itkun ja itsesäälin jälkeen


"MENNÄÄN vielä yhteen paikkaan”, Atik Ismail sanoo ja lähtee kahvilasta, johon vasta tunti sitten tulimme. Ulkona syttyy heti tupakka. ”Tästä on paljon vai­keampi päästä eroon kuin alkoholista”, Ismail toteaa ja hymyilee.

Se on voittamisesta pitävän ihmisen hymy. Aktiiviurallaan 1975–1987 Ismail oli Suomen paras jalkapalloilija, joka pelasi SM-sarjassa 201 ottelua ja teki 113 maalia. Ulkomaisissa paidoissa hän pelasi myös Turkissa, Belgiassa ja Ruotsissa.

Nuoren Ismailin kuva koristaa syksyllä ilmestyneen omaelämäkerran Pelimiehen (Minerva) kantta. Tuo uhmakas kaveri pystyi tekemään maaleja jopa krapulassa.

Kamppailujen luonne muuttui vuonna 1990, kun hän raitistui.

Nykyisin se on voitoista paras.

TORSTAINA 60 vuotta täyttävästä, Suomen tataarivähemmistöön kuuluvasta Ismailista on tehty monia lehtijuttuja. Hän kaipaa haastatteluja, joissa puhutaan muustakin kuin vain maaleista.

Puhutaan siis siitä, miten hän rakensi raittiin identiteettinsä.

Ismail kertoo prosessiin kuuluneen kaksi vuotta terapiaa sekä itkua ja itsesääliä. Avuksi tulivat runous ja musiikki.

”Kuuntelin paljon 
Vesa-Matti Loirin tulkintaa Eino Leinon Elegiasta, Dave Lindholmin Pientä ja hentoa otetta ja Kolmannen naisen kappaletta Tästä asti aikaa. Siinä jotakin vähitellen aukesi”, sanoo Ismail.

Samalla avautuivat silmät taiteille, teatterille ja elokuville. Yllättäen hän siteeraa ulkoa novellisti ja runoilija 
Raymond Carverin runoa Pelko.

”Siinä käydään läpi juopon kaikki tunteet. Carverista pidän jopa enemmän kuin 
Charles Bukowskista.”

ISMAIL tutustui myös filosofi Jiddu Krishnamurtin ja mystikko Paul Bruntonin teksteihin ja itämaiseen filosofiaan. Koraaniakin hän tutki, mutta ei saanut tuolloin tekstistä kiinni.

Elämästään hän tuntee suurta kiitollisuutta.

”Niin monet tutuistani ovat jo nukkuneet pois, että käsitän täysin kaiken rajallisuuden.”

Se häntä harmittaa, ettei osannut olla kaksinen isä neljälle lapselleen, kun nämä olivat pieniä. Onneksi välit ovat nykyisin kunnossa. ”Poikani muistavat jopa tataarinkielisen laulun, jota lauloin, kun he olivat luonani.”

Kun Ismail puhuu, äänessä ei ole turhaa dramatiikkaa. Näin puhuu itsensä kanssa tasapainoon päässyt ihminen.

VUONNA 1996 Atik Ismail valmistui lähihoitajaksi ja teki vuosia töitä vanhusten ja päihdeongelmaisten parissa.

Monet vanhemmat ihmiset muistivat sanaristikoista hänen nimensä ja kyselivät kovasti kuulumisia. Työstä päihde- ja mielenterveyspuolella hän piti erityisesti, koska siellä aikaa oli asiakkaille selvästi enemmän.

Nykyisin hän luennoi ja pitää futiskouluja, joita on vetänyt jo 1990-luvun alusta lähtien. Niiden tiimoilta hän viettää kesäisin kentillä kuudesta kahdeksaan tuntia päivässä. Talvella tunteja on sama määrä viikossa.

KONKARINA Ismail hoksaa usein jo ensimmäisissä harjoituksissa nuoret kyvyt. Joillakin on kuin syntymälahjana koordinaation, rytmin ja askeltamisen taitoa ja silmissäkin palo peliä kohtaan. Ismailin mukaan toisen ryhmän muodostavat nuoret, joilla on intoa peliin mutta ei esimerkiksi koordinaatiota.

Kolmas ryhmä ovat ne, jotka kehittyäkseen tarvitsevat paljon erilaisia harjoitteita.

”Valmentajia kiinnostaa usein vain tuo ykkösryhmä”, tietää Ismail. Hän itse haluaa huomioida kaikki pelaajanalut.

”Uudet jarilitmaset löytyvät ykkösryhmästä, mutta muista ryhmistä voivat nousta akiriihilahdet, jotka myös pärjäävät kansainvälisissä sarjoissa”, hän muistuttaa.

HELSINGISSÄ kasvanut Ismail sanoo yllättäen, ettei enää kaipaa Stadia. Ei yhtään.

Kuopioon hän tuli alun perin pelaamaan 1986. Sittemmin siitä tuli kotikaupunki, jonka kaupunginvaltuustossa hän parhaillaan vaikuttaa vasemmistoliiton ryhmässä. Punavihreät arvot omikseen tunnustava Ismail huomauttaa, ettei ole mikään cityvihreä.

”Olen hurahtanut luontoon”, hän täsmentää.

Ismail kuvailee innostustaan, kun oli seurannut ensimmäisen kerran talitinttien pesintää nykyisen vaimonsa lapsuudenkodissa Aappolassa.

Toki stadilainen vähän myös kompuroi totutellessaan luonnon läheisyyteen.

”Sahasin koivuja keskellä kesää, kun kukaan ei kertonut niiden olevan täynnä vettä. Sain siitä jäätyneen olkapään”, sanoo Ismail itselleen nauraen.

Isot voitot pelikentän ulkopuolella


1 Raittius

”Tärkein voittoni, jota ilman minulla ei olisi mitään. Muistan yhä joka päivä, että haluan olla raitis. Syvältä tuleva tunne alkoi ensimmäisistä raittiista päivistäni keväällä 1990.”

2 Elina Itkonen

”Vain hieman pienempi voittoni on nykyisen vaimoni tapaaminen. Avioi­duimme 2003 ja jaamme pitkälti samat elämänarvot. Hänen kanssaan opin myös keskustelemaan niin kuin aikuisen kuuluu.”

 3 Juniorityö

”Näen lapsissa ja nuo­rissa tulevaisuuden. Heissä on iloisia ja vähem­män iloisia tapauksia. Jäl­kim­mäisiä kohdatessani yri­tän osaltani viestittää, että joku aidosti välittää heistä.”
(HS 3.1.2017)


No comments: