"Volga-antologia on huoliteltu, näpsäkkä pokkarillinen runoja ja proosaa Marista, Mordvasta ja Udmurtiasta. Sen sisarteos UgricSlam! 2010 alleviivaa kertakäyttöisyyttään alkusanoissa ja taitossa, mutta on kielialueissa laajempi. Slamiin on koottu suomalais-ugrilaisen runopuulaakin runot. Kaukaisempien itäisten kielten lisäksi edustettuina ovat saamen, meän, viron ja unkarin kielet.
Ugrihenki puhaltaa halki kummankin sisarteoksen, ja sen tuoksu on arkaainen, haikea ja uhmakas, loitsumaiseen painotteluun taipuvainen. Sanalla sanoen: molemmissa kokoelmissa on mystistä alkuvoimaa, vaikka Ville Ropponen Volga-antologian paneutuneissa alkusanoissa yrittääkin kääntää huomion toisaalle. Hän tähdentää, ettei ”moderni suomalais-ugrilaisuus ole jollottamista tuohivirsuissa hirvennahka selässä, vaan perinteisen ja hypermodernin fuusiota”. Ja totta sekin on..."
(jatkuu Kiiltomato 7.2.2011)
