”Lavarunous on runouden kentän omaehtoinen laji, joka voidaan määritellä suulliseksi ja esittäväksi runoudeksi. Se voidaan käsittää myös laajemmin kulttuuriksi, joka rakentuu runouden lisäksi siihen kiinteästi liittyvän yhteisöllisen ja aktiivisen tapahtumatoiminnan kautta. Sen keskeisin kokemisen tilanne on aikasidonnainen esitys ts. performanssi, jonka tapahtumiseen vaikuttavat hetken lisäksi tapahtumisen paikka sekä paikkaan kokoontuneet ihmiset ja joka ei ole toisinnettavissa jatkossa vastaavalla tavalla. Esityksen keskeisin lähtökohta on itse kirjoitettu teksti, jonka varaan esitykset muodostuvat esimerkiksi Poetry slam-, Open mic- ja Poetry jam-tapahtumissa. Lavarunouden lähitaiteiksi voidaan luokitella runonluenta, Stand up-komiikka, rap-lyriikka/Rap battle, runonlausunta, runolaulu, äänirunous, musiikki ja teatteri.”
Jyväskylän yliopiston pro
gradussa Autenttisuus kotimaisessa lavarunoudessa (2021) Johanna Santala
tarkentaa lavarunouden määritelmää, esityksellisyyttä lavarunoudessa sekä
autenttisuuden rakentumista lavarunoudessa. Santalan tavoitteenani on ollut
sanoittaa aiemmin kotimaassa vähäisesti tutkittua lavarunousilmiötä sekä
selvittää mitä autenttisuus kotimaisen lavarunouden piirissä oikeastaan
tarkoittaa ja kuinka se koetaan ammatillisen runoilijuuden näkökulmasta.
”Tätä on tutkittu
haastattelututkimuksena, johon on haastateltu kahdeksaa 26–63 -vuotiasta
henkilöä, joilla on ammatillista kokemusta lavarunoudesta 5–34 vuotta.
Autenttisuuden rakentumista analysoin tutkimusaineistokeskeisesti ja
teorialähtöisesti tuoden näkökulmia tutkittaviin aiheisiin esitystutkimuksesta,
rap- ja hiphop-tutkimuksesta sekä autenttisuuden etiikasta. Tutkimuksessa tuon
esiin sekä kiinnekohtia teoriaan, että lavarunokentän tämän hetkistä tilaa ja
moniäänisyyttä. Tutkijana olen pyrkinyt asettumaan objektiivisen tarkkailijan
ja sanoittajan asemaan, mutta ihmislähtöiseen kirjallisuudentutkimukseen
väistämättä liittyy myös subjektiivisuutta, jota pyrin tutkimusprosessin aikana
kriittisesti havainnoimaan ja kyseenalaistamaan. Tutkimukseni vuoropuhelee,
tarkastelee ja osin syventää Maikki Heijalan (2014) Kotimaisen 2010-luvun
lavarunouden kentillä ja laidoilla – havainnointeja lavarunouden teoriasta,
arvoista ja keinoista, Pro Gradu tutkielmaa. Heijalan tutkimus on ollut
toistaiseksi ainoa kotimainen tieteellinen tutkimus lavarunoudesta.
Tutkimukseni jatkaa tätä tieteellistä keskustelua ja osoittaa, että lavarunous
kirjallisuutena ja kulttuurina tarjoaa hyvin monipuolisesti erilaisia
tutkimuskysymyksiä ja tutkimuksen lähtökohtia erilaisin tutkimusmenetelmin
lähestyttäväksi.”
