Runopuulaakin historiaa II

Helsingin Sanomien Nyt-liite 33/2001.

Lavarunouden ensimmäisen mestaruuskisan karsinnat järjestettiin Radio Helsingin suorassa lähetyksessä 19.8.2001.

Ensimmäinen finaali runoiltiin Juhlaviikkojen Art goes kapakan tapahtumana ravintola Juttutuvassa 24.8.2001.

Poetry Slamin saati Runopuulaakin sijasta siihen aikaan kirjoitettiin Poetry Slamingistä.

Runopuulaakin historiaa I

Suomen ensimmäinen suomenkielinen Poetry Slam runoiltiin Kuopiossa 26.4.2000.

Tämä kuva aloittaa lyhyen Runopuulaakin historian. Omia kuvia digiaikaa edeltävältä ajalta löytyi yllättävän vähän.

Kiitos Harri Hertellin pyynnön kolusin kuitenkin arkistojani. Ja ehkä näistä muistoista on iloa muillekin kuin Hertellin ensi syksynä ilmestyvälle lavarunouskirjalle.

Tietysti, jos jolla kulla on noilta alkuajoilta kuvia, kiitän jo etukäteen, mikäli vaivaudut lähettämään. Muistojahan voi lisätä myös kommenttina. Tuoreempiakin.

Savonlinnan ensimmäinen puulaaki

Savonlinnan ensimmäinen runopuulaaki järjestetään Wanhalla Kasinolla (Kylpylaitoksentie 4) torstaina 10.3.2016 klo 18.00 alkaen.

Ilmoittautumisia on jo kymmenkunta, mutta lisää ottaa vastaan kirjallisuuden läänintaitelija Susanna Kolehmainen: susanna.kolehmainen@mindedu.fi.

Mikkelissä ensimmäinen SM-karsinta

Eteläisen Savon puolella runoillaan ensimmäisen kerran Runopuulaakin SM-karsinta 9. huhtikuuta. Jos kaikki kahdeksan muuta karsintaa toteutuvat entisten vuosien tapaan, Mikkelin karsinnasta saadaan finaaliin yhdeksäs runoilija.

Keräilyerä järjestetään kuitenkin entiseen tapaan Kuopiossa, jossa karsinta- ja finaalipaikka on siirtynyt Satamamakasiiniin entisiin Kallamarinan tiloihin matkustajasatamassa (Tulliportinkatu 1).

Hertell aloittaa säännölliset slamklubit

Helsingin ja koko Suomen lavarunoustapahtumien kentälle ilmestyy uusi tulokas torstaina 4.2., kun ruokala Ondassa (Toinen linja 3) aloitetaan säännölliset Poetry Slamit! 

Helmikuusta alkaen Onda Poetry Slam -klubilla joka kuun ensimmäinen torstai klo 19 alkaen kisaillaan kansainvälisillä Poetry Slam -säännöillä ja voittajalle on aina luvassa 50 euron lahjakortti Ondaan. 

Tilaisuudet juontaa spoken word -artisti Harri Hertell. Kisailemaan voi ilmoittautua ennakkoon sähköpostilla: harri.hertell@gmail.com sekä paikan päällä 30 minuuttia ennen skabojen alkua. Tapahtumaan on vapaa pääsy. Tervetuloa mukaan runomittelöön!

Lavarunouden SM-finaali 21. toukokuuta

Runopuulaakin säännöt 2016

1. Runopuulaakiin runoilija ilmoittautuu joko etukäteen järjestäjille tai paikan päällä puoli tuntia ennen runoilujen alkua.

2. Puulaakissa runoilija esittää vain omia runojaan.

3. Kansainvälisten Poetry Slam -sääntöjen mukaisesti esityksen kesto on rajattu kolmeen minuuttiin. Ajanotto alkaa runoilijan runon ensimmäisestä sanasta. Ajan päättyminen ilmoitetaan, ja ajan ylityksen tuomaristo arvioi kohtuulliseksi katsomallaan tavalla.

4. Mikrofonin ja tekstipaperin lisäksi muun rekvisiitan tai musiikin käyttö ei ole sallittua.

5. Ensimmäisellä kierroksella runoilijoiden esiintymisjärjestys arvotaan.

6. Kilpailun tuomaristoon kuuluu viisi yleisön edustajaa. Raadin viisi yleisöjäsentä valitsee järjestäjä ennen kilpailun alkua vapaaehtoiseksi ilmoittautuneiden, puolueettomien ja arvostelukykyisten kansalaisten joukosta.

7. Yleisöraati jakaa pisteet asteikolla 1,0‒10,0 niin, että 10 on paras. Ylin ja alin arvostelu jätetään pois ja kolmen keskimmäisen pisteet lasketaan yhteen. Tasapisteissä karsinnan juontaja valitsee jatkoon pääsijän.

8. Toiselle kierrokselle pääsee puolet runoilijoista, joista ensimmäisenä esiintyy vähiten pisteitä saanut. Toisella ja kolmannella kierroksella ei lasketa mukaan edellisten kierrosten pisteitä.

9. Karsintojen kolmannella kierroksella runoilee kolme kilpailijaa, joista voittajan valitsee sama tuomaristo.

10. Alueellisen karsinnan voittaja jatkaa valtakunnalliseen loppukilpailuun, joka järjestetään Kuopiossa lauantaina 21.5.2016. Runopuulaakin voittaja on 16. lavarunouden Suomen mestari, joka edustaa Suomea Ranskassa järjestettävissä Poetry Slamin MM-kisoissa vuonna 2017.

11. Kuopiossa järjestetään perjantaina 20.5.2016 viidennen kerran ns. keräilyerä, josta loppukilpailuun pääsee yksi, kaksi tai useampi runoilija järjestäjien harkinnan mukaan, kuten myös nuorten puulaakista, joka runoillaan toisen kerran.

12. Finaaliin pääsijöiden määrä ilmoitetaan ennen keräilyerän alkua. Finalistien määrä riippuu järjestäjien resursseista, koska kaikille lauantaina loppukilpailuun osallistuville pyritään korvamaan matkakulut halvimman matkustustavan mukaan ja tarjotaan ilmainen majoitus yhdeksi yöksi.

13. Jos karsintoja tai SM-finaali striimataan nettiin, televisioidaan tai radioidaan, runoilijalle ei makseta erillistä tekijänoikeuskorvausta. Näihin suoriin lähetyksiin runoilija antaa luvan karsintaan ilmoittautumalla.  Niin lähetysten kuin runojen jatkokäytöstä sovitaan joka kerta runoilijan kanssa erikseen kuitenkin niin, että finaalin striimaus jää katsottavaksi Snellman-instituutin nettisivulle.

14. Runopuulaakin säännöistä vastaavat yhteistyössä runokarsintojen järjestäjät, Runokukko ja Anya Productions.

Lavarunous Kulttuurivihkojen jouluteemana

Lavarunous on teemana vuoden viimeisessä Kulttuurivihkojen numerossa (6/2015). Runopuulaakia esittelevän jutun selvennykseksi julkaisen Oskar Lindmanin alkuperäiset sähköpostikysymykset ja vastaukseni.

Kulttuurivihkot 6/2015, 25.

Runopuulaaki, kertoisitko hieman tämän historiasta.

Ensimmäinen suomenkielinen Poetry Slam runoiltiin Kuopiossa keväällä 2000. Suomensin kansainväliset slam-säännöt, ja ensimmäisestä Suomen mestaruudesta runoiltiin syksyllä 2000. Slamit suomensi runopuulaaksi kirjailija Heli Laaksonen. Suomen mestaruudesta on kisattu nyt 15 vuotta, ja voittaja on edustanut Suomea slamien MM-kisoissa Ranskassa vuodesta 2007 lähtien.

Poetry slam -säännöt. Mitä näitä on, miksi pidit juuri näitä hyvänä?

Sääntöjen päälinja on pidetty samana kuin esimerkiksi Ruotsissa ja U.S.A:ssa, jossa lavarunouskulttuuri on huomattavasti pitemmälle kehittynyttä kuin Suomessa. Sääntöjä on osittain jouduttu muokkaamaan esimerkiksi, kun karsinnat ja finaali radioitiin suorina lähetyksinä YLE Radio Suomessa. Aikataulun takia muun muassa esiintyjien määrää jouduttiin rajamaan.

Suomalaisten kisahistoria, miten on mennyt?

Suomalaisen runopuulaakin historiaa löytyy teoksista: Parhaat lavarunot. Johdatus Poetry slamiin, osa 1, Like 2003, Slam! 2009, ntamo 2009 ja UgricSlam! 2010, ntamo 2010 sekä tietysti blogista Runopuulaaki.

Miten näet itsesi kirjailijana, minkälaisia tavoitteita tai maaleja sinulla on. Onko lempikirjailijaa?

​Viisitoista vuotta vapaana kirjailijana ja ehkä saman verran edessä; eläkkeellehän näistä hommista ei jäädä, vaikka taiteilijaeläke myönnettäisiinkin.​ ​Runokirjoja(ni) kustantajani Like ei enää julkaise, joten uusi kustantaja etsittävä, mikäli tälle saralle heittäytyy ‒ ja olen heittäytynytkin. Keväällä ilmestyneen Sinisen tornin (ntamo) jatkoksi on tulossa ilmeisesti viimeinen runokirjani Se mikä jäi sanomatta. Sanomalehtirunoja. Samaan aikaan kirjoitan romaania.

Onko Runopuulaakista apua myös ammatillisesti? Seuraavatko kustantajat sitä, onko joku saanut sopimuksen kilpailun jälkeen?  Miten näet kirjoittamisen viihteellistymisen ja sen toimimisen ikään kuin jo sivuammattina?

​

Ihmisten, ja useimmiten vielä kirjallisuudesta kiinnostuneiden, ihmisten tapaaminen antaa voimia enemmän kuin vie. Runous ei näytä muutamaa pienempää kustantajaa lukuun ottamatta kiinnostavan, joten tuskin runopuulaakitkaan. Esimerkiksi Mari Laaksonen sai innoitusta SM-voitostaan ja julkaisi esikoisensa ntamolta. Samoin mestareista Jere Vartiainen on julkaissut kolme kokoelmaa ja Helsingin seudun karsintojen moninkertainen voittaja Juho Nieminen ja karsintojen järjestäjistä Harri Hertell on julkaissut useamman teoksen. Tunnetuimpia puulakeissa runoilleita ovat SM-finaalin kakkonen Heli Slunga, SM-finalisti Anja Erämaja ja tietysti Suomen slam-mestareiden mestari Heli Laaksonen sekä kuopiolainen Jyrki Heikkinen. ​(Lisäys 23.12.2015: kokoelmia ovat julkaisseet ainakin nämä lavarunoilijat: Lealiisa Kivikari, hallitseva mestari AP Kivinen, Vesa Lahti, Kari Miettunen ja Ville Vanhala, jonka teos Konepelivirta (ntamo) oli myös Tanssiva Karhu -palkintoehdokkaana.)

Runoudesta. Minkälaiset kilpailijat pärjäävät? Onko omaa suosikkia? Onko osallistuminen vaativaa? Miten rohkaisisit osallistumista miettiviä?

​Jos tutkii SM-voittajien listaa Runopuulaaki-blogin alalaidasta, enemmistö on nuoria miehiä. Naisia viidentoista voittajan listassa on vain viisi, ja runoilijoiden ikähaarukka ulottuu noin 20‒60 vuoteen. Kovinta kielirunoutta lukuun ottamatta finalistien tyylilajien kirjo on ollut laaja ja ilman paperia on esiintynyt suurin osa.​ Oma suosikkini on sattunut useammin linjaan sen kanssa, mitä yleisön joukosta valittu tuomaristo on päättänyt, kuin että olisin ollut täysin eri mieltä kolmen parhaan joukkoon päässeistä. Mikäli tuollaisia "oikeusmurhia" on sattunut, yleensä ensimmäisenä esiintymään joutuneelle, olen kertonut sen myös runoilijalle. Esiintyminen on aina vaativaa. Mutta jos olet kirjoittanut runon ja haluat painautua tekstisi kanssa yleisöäsi vasten, runopuulaaki antaa siihen mahdollisuuden.

Suomalainen runous, miten se toimii livenä? Miten vuorovaikutus yleisön kanssa? Säkeet, loppusoinnut kaikki se.

Pääsääntöisesti se, mitä Suomessa pidetään runoutena, toimii paperilla, ja riippuu tulkitsijasta, mitä hän saa paperista irti lavalla. Ammattirunoilijoista harva päästää irti paperista esiintyessään, ja hyvä niin: ammattilausujalle jää tilaa. Useimmiten runoilijalla on enemmän tekemistä itsensä kanssa kuin aikaa ajatella mahdollista yleisöä. Runopuulaaki yrittää murtaa tätä runon ja yleisön ramppia. Puulakeissa useammin kuin painetussa runoudessa käytetään riimejä, lauluja tulkitaan runona ja tarinallisuutta löytyy enemmän.

Onko runoilla jotain kantavaa teemaa? Yhteiskunnallista kantaaottavuutta?

Kantavaa teemaa on yhtä vaikea hakea puulakeista kuin kokoelmista. Kantaaottavuutta puulaakirunoudesta löytyy ehkä enemmän kuin kustantajien julkaisemista, mutta huumoria varmasti useammin.

Entä itse lausunta, onko siinä yhdenmukaisuuksia? Millä tyylillä pärjää parhaiten?

Vrt. vastaus mestareista. Ilman paperia tulkitaan huomattavasti useammin kuin runomatineoissa. Jos runo ja sen tekijä tuntuvat olevan samaa lihaa ja luuta lavalla, sillä tyylillä tulee yleisöään kohti. Tässä mielessä niin haviseva haiku kuin karjuva räppi voi tavoittaa kuulijansa vaikka kapakan melussa.

Pitäisi vielä tietää runopuulaakin tulevaisuudesta. Miten tulla mukaan ja missä? vieläkö radioidaan?

Keväällä alkavat 16. SM-finaalin karsinnat joko kahdeksalla tai yhdeksällä paikkakunnalla (Mikkeli saattaa tulla uutena mukaan). Toisen runolähettilään nimittäminen riippuu rahoituksen onnistumisesta. Nuorten runopuulaakia jatketaan niin, että mukaan tulevat myös työpajat. Finaali runoillaan Kuopion runofestivaaleilla toukokuun lopulla yhteistyössä Juuret-sarjakuvafestivaalin kanssa. Piirtäjien tavoitteena on laatia sarjakuvia voittajien runoista, ja teokset lahjoitetaan palkinnoksi runoilijoille. 

Karsintojen ja finaalin radioiminen on mahdollista, mikäli joku tuotantoyhtiö kiinnostuu puulaakista. Joka tapauksessa finaali striimataan nettiin, kuten viime keväänäkin. Runopuulaakia tuottavat yhteistyössä Runokukko, Snellman-instituutti, Pohjois-Savon kirjallinen yhdistys Vestäjät ja Anja Lapin Anya Productions.

Mainitsit huumorin: millaisella huumorilla pärjää? Saako olla viiltävä? Ei kai tämä mikään roast ole? Entä yleisesti huumori suomalaisessa kirjallisuudessa?

Yleensä ottaen kaunokirja tuskin elää kovin pitkään ilman huumoria, joka voi olla jonkun lukijan mielestä tahatontakin. Ja esimeriksi savolaista huumoria toiset eivät voi sietää ollenkaan. Vaikkapa Juha Hurme uusimmassa romaanissaan Nyljetyt ajatukset näyttää pitävän savolaista huumoria vain yhtenä kierouden lajina. Huumorin vaikeus liittynee siihen, että väkisin vääntämällä se ei onnistu; vain humoristisen runon kirjoittaminen on varsin vaikeaa. Suomessa tällä hetkellä Heli Laaksonen onnistuu parhaiten huumorin ja vakavuuden yhdistämisessä esiintymislavalla ihan vaikka vain katsojamäärien perusteella.

Koitan vielä hahmottaa tätä taiteen kannalta itsessään. Ymmärrän, että järjestäjänä olet sidottu tiettyyn rooliin, mutta onko tämä tuonut paljon uutta suomalaiseen runoympäristöön? Miten laatusanoilla määrittelisit, mitä taidetta tämä on? Miten visualisoisit sen?

Esittävän runouden nousu alkoi NVL:n Elävien Runoilijoiden Klubista 1990-luvun puolessa välissä. Poetry Slam tuli Suomeen vuonna 2000, ja Harri Hertellin perustama Helsinki Poetry Connection jatkoi siitä niin, että nykyään on mahdollista puhua runoutena myös muusta kuin vain paperille painetusta lyriikasta. HPC:n ja Runopuulaakin runoilijoiden ja yleisön ero näyttää olevan se, että Helsingissä molemmat ovat nuorempia ja enemmän ikään kuin omaa runoheimoaan. Kuopiossa ja muissa maakuntakarsinnoissa paikalle saapuu niin nuoria kuin vanhoja, niin akateemisia paperirunoilijoita kuin rahvaan itseoppineita runoniekkoja. Runopuulaakin yrityksenä on olla sellaista taidetta, joka viilaa runon, runoilijan ja runon vastaanottajan välisen kynnyksen mahdollisimman matalaksi. Hyvää kuvaa puulakeista olen yrittänyt ottaa viisitoista vuotta siinä juuri onnistumatta, mutta otokset löytyvät suurimmalta osaltaan Runokukon blogista.

Onko vielä lisättävää? Pari anekdoottia piristää juttua mahtavasti. Tai hauskaa tarinaa jos niitä on kertoa.

Finaalin jälkeen olen miettinyt, että tämä oli viimeinen kerta. Toiset saavat jatkaa tästä. Mutta jälleen huomaan odottavani kevään karsintoja ja toivon, että saamme järjestettyä finalisteille mahdollisimman hyvät olosuhteet toukokuussa Kuopiossa. Karsintojen onnistuminen taas riippuu paikallisten järjestäjien työstä, jota emme ole onnistuneet korvaamaan juuri millään tavalla tähän mennessä.

Että jos edes tässä jutussa voisin hauskojen anekdoottien sijasta kiittää niitä, jotka ovat oikeasti kyntäneet runokentän sarkaa teräistä viljaa juuri korjaamatta: Lealiisa Kivikari Lahti, Susanna Kolehmainen Mikkeli, Vesa Lahti Jyväskylä, Timo Malmi/Tulenkantajat Tampere, Kari Miettunen/Huutomerkki Oulu, Harri Hertell Nuoren Voiman Liitto/HPC Helsinki, Petri Tähtinen/Kirjan talo Turku, Ville Vanhala Kotka ja tietysti juontajaparini ja Runokukon toineen pää Olavi Rytkönen, Kuopio.