keskiviikko 2. tammikuuta 2008
"Huh hellettä mitä tykitystä!"
Populaarikulttuurintutkija ja rockahtava runouden ystävä Jan Liesiaho näki kesällä poetry slamia New Yorkissa.
"Huh hellettä mitä tykitystä! Se olisi uponnut mihin tahansa yleisöön, siitä olen aivan varma", kuvailee Liesiaho kokemustaan runouslehti Tuli & Savun tuoreimmassa numerossa 4/2007.
Tuli & Savun päätoimittaja Harry Salmenniemi pitää slameja hyvää esimerkkinä siitä, miten runous palaa juurilleen: esittäväksi taiteeksi.
Ongelmana Salmenniemi näkee Suomen slam-kulttuurin kehittymättömyyden, koska "slam-tekstit ja julkaistava runous aika harvoin kohtaavat toisiaan".
"Huh hellettä mitä tykitystä! Se olisi uponnut mihin tahansa yleisöön, siitä olen aivan varma", kuvailee Liesiaho kokemustaan runouslehti Tuli & Savun tuoreimmassa numerossa 4/2007.
Tuli & Savun päätoimittaja Harry Salmenniemi pitää slameja hyvää esimerkkinä siitä, miten runous palaa juurilleen: esittäväksi taiteeksi.
Ongelmana Salmenniemi näkee Suomen slam-kulttuurin kehittymättömyyden, koska "slam-tekstit ja julkaistava runous aika harvoin kohtaavat toisiaan".
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti