VALOKUVAMUISTI
Isoisä kävelee niska edellä /
harmaiden hiusten alla on silmä, joka tarkentaa kuin /
vintiltä löytynyt järjestelmäkamera. /
Isoisä komentaa istumaan alas, olemaan hiljaa /
kuuntelemaan kuinka filmissä kelautuu yksi kuva kerrallaan. /
On vuori, jonka juurella lampi, jossa on vieläkin suurempia haukia, /
virvelin kuvat heijastavat sukupolvien ketjua. /
On rautatie ja junanlähettäjä, talo vaneritehtaan takapihalla, /
syysomenat tuoksuvat alakerran käytävällä. /
On satama, joka pyytää laivoja hetkeksi luokseen ja lähettää ne pois, /
pulloposteja, joissa tunteet lukevat oikeaa kaunokirjoitusta. /
On polkupyörä, ilman vaihteita. Sen tarakalla tilaa vain yhdelle,/
siniharmaille silmille, vaalean leningin helmoille, hajuherneille, /
jotka on sidottu mustavalkoisen kuvan morsiuskimppuun. /
Ja viimein isoisä nojatuoliin nukahtaneena, muistissa, jonne minä en voi päästä.
LEALIISA KANTOLA
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti