Honkolan kartanon vuonna 1932 rakennuttamalla tanssilavalla jaettiin Runopuulaakin Hämeen puolen karsinnan palkinnot, oik. Anne Mölsä, Heikki Notko, Vesa-Heikki Hietanen, Leea Keto, Jussi Wahlgren ja Olavi Rytkönen. Anu Väisänen runoili kahdella kierroksella, ja Anne Mölsän niin hyvät runomuistiinpanot, että niistä ei tarvinnut luntata kummallakaan esiintymiskierroksella.
Vuonna 1932 rakennettu Honkolan tanssilava lepää hämäläisen kuusimetsän sylissä. Iltahämärässä lavan parkkipaikka on kuin kohtu, joka täyttyy autoista niin, että peltiä näyttää olevan enemmän kuin päitä yleisössä.
Tosin parkkipellon kohdulla on kovempi, montuisempi puolensa, johon toiminnanjohtaja Reetta Naumasen mersu törmäsi kiidättäessään Runokukkoa keikkapaikalle. Turvetta roikkui vielä seuraavana aamuna etupuskurin laidassa Naumasen huolehtiessa viimeisiä vieraitaan Toijalan asemalle ja sen taakse. 
Vuoden 2009 Runopuulaakin Suomen mestarin Ilkka Markkulan synnyinpaikka on näissä samoissa Honkolan kartanon ”vehreissä ja kauniissa” maisemissa, joissa myös Väinö Linna asui 18 ensimmäistä elinvuottaan. Tämä on kerrottava varsinkin siksi, että ensimmäistä tanssilavalla juontamaansa runoilua jännittänyt R-kukko ei muistanut mainita koko asiaa, kuten paikallinen naapuri ja Ilkan koulukaveri kävi muistuttamassa puulaakin jälkeen.
Esikoiskirjailija Helen Moster arpoi Hämeen seudun karsinnan onnettarena esiintymisjärjestyksen, mutta itse Runopuulaakiin ei uskaltautautunut yksikään esikoinen, vaikka heitä oli saapunut kymmenpäinen joukko Urjalaan.
Aiemmin Pentinkulman päivien pääjuhlassa nähtiin Mikko Rimmisen ”esikoselokuva”, joka pohjautuu hänen Pussikaljaromaaniinsa, ja Seppo Knuuttila käytti päivien teemasta "Ilo ja iva" sanoja, jotka sopivat lavarunoudenkin henkeen siinä mielessä kuin se käsitetään runokenttämme kolmanneksi puoleksi, virallisen ja epävirallisen välimaastoksi, jossa kansa selluu nauttien sanojensa hetkellisyydestä:
Kansanomaista maailmankuvaa ilmentävissä kaskuissa auktoriteetin naurunalaiseksi saattaminen ei enempää kertojille kuin kuulijoillekaan merkitse illuusiota, että alistetut voisivat pikku kepposillaan murtaa sosiaalista ja taloudellista järjestystä. Tavallista kaskujenkin maailmassa nimittäin on, että fantasiat rapisevat, käskyvaltasuhteet palautuvat ennalleen. Suullisen perinteen laajan todistuksen mukaan kansalaisten kokemukset humalasta, äkkirakastumisesta ja uskonnollisesta hurmoksesta ovat kuitenkin elämyksellisesti saman tapaisia kuin naurun hetkellisyys. Tärkeätä kuitenkin ilon ja ivankin ristiaallokossa on, ettei kokemusten ulkoinen realismi tuhoa elämysten sisäistä realismia.
Nollarunoilija Tossavaisen saatua testirunolla ”Ei metsä kuole” 25,9 pistettä, tai ehkä vielä vähän sen jälkeen Humppilasta kännyköi runoilija, joka halisi mukaan puulaakiin. Kun Mosterin arpa oli heitetty, seitsemättä esiintyjää ei voitu ottaa mukaan, vaikka siihen tuntiin joka runoilijoille oli varattu ennen Euroviisujen karsinnoista tutun solistin Mikael Konttisen keikan alkua, oli luvattu paikka kymmenelle runoilijalle – tosin kuudellakin ylitämme aikamme runsaalla kymmennellä minuutilla.
Lavayleisön joukosta löydettyyn tuomaristoon kuuluivat opettaja Elisa Asikainen Forssasta, kirjailijat Marjo Heiskanen ja Johanna Hulkko, Ruotsissa asuva kesäurjalainen pariskunta Anna ja Raimo Juusela, toimittaja Erja Tuomaala Helsingistä ja Keijo Wääri, joka järjestää Runo Piknik -tapahtumaa Forssassa.
Tuomariston linja piti hyvin, lukuunottamatta alinta pistemärä 4,2. Anne Mölsän toisella kierroksella Keijo Wääriltä saamat pisteet tekevät selkeän poikkeuksen muuhun pisteskaalaan (6,8 – 9,6). Myös tuomariston korkeimmat pisteet, 10,0, jakoi Wääri toisella ja kolmannella kierroksella Jussi Wahlgrenille. Lopullisissa pisteissähän nämä luvut eivät näy, koska tuomariston alimmat ja ylimmät pisteet jätetään laskematta.
Tuomariston puheenjohtaja Tossavainen joutui mahdollisimman ikävään välikäteen, kun Vesa-Heikki Hietanen ja Leea Keto päätyivät samaan pistemäärään ensikierroksella. Tossavaisen arvanheiton jälkeen Keto lisäsi tasaisesti pisteitään kahdella seuraavalla kierroksella. Eteläpohjalainen, Järvilakeuden kansalaisopiston rehtori Keto on julkaissut kokoelmat Alan kirjoittaa vastausta ja Sydämenviivoja WSOYltä ja huhtikuussa kokoelman Läpitte tuulisen lakian, Edico.
Puulaakin voitto ratkesi mahdollisimman niukalla eli 0,1 pisteen erolla. Urjalasta Kuopion finaaliin pääsi Kotikadusta ja Salatuista elämistä tuttu näyttelijä ja Turun puulaakikarsinnan kakkonen Jussi Wahlgren.
Joensuussa syntynyt Wahlgren on julkaissut romaanin Kaikki tämä rakkaus ja kirjoittanut parikymmentä näytelmää, TV-sarjoja ja TV-dokumentteja. Wahlgrenin näytelmiä on käännetty englanniksi, saksaksi, venäjäksi, japaniksi, espanjaksi, flaamiksi, bulgariaksi ja ranskaksi ja niitä on esitetty suomalaisten teatterien lisäksi Dallasissa, New Yorkissa, Petroskoissa, Pietarissa, Lontoossa, Edinburghin festivaaleilla ja Arandassa Espanjassa.
Tulokset ensimmäisen kierroksen esiintymisjärjestyksessä:
Vesa-Heikki Hietanen 24,8
Leea Keto 24,8, 26,0 ja 27,2
Anne Mölsä 25,2 ja 25,6
Anu Väisänen 27,0 ja 25,5
Jussi Wahlgren 27,3, 27,0 ja 27,3
Heikki Notko 24,3
Vas. viisi toiselle kierrokselle päässyttä: Francesco Nucci, Riina Särkilahti, juontaja Olavi Rytkönen, Kaarin Hemming, Terttu Mölkänen ja voittaja Seija Hämäläinen. Nucci tulkitsi runonsa päällään seisten ravintola Kummisedän aitasssa järjestyssä puulaakissa, jossa esiintyivät myös Atik Ismail, Reino Koponen, Leena Raveikko ja Tuoma Tuomainen. SM-finaali runoillaan 8.10. samassa paikassa. Lisää kuvia karsinnasta ja Runokuusta täällä.
"nollarunoilijana" esiintyi hallitseva Suomen mestari Jukka Kervinen, joka vetäisi illan pohjapisteiksi 27,0. Siihen ylsi vain Seija Hämäläinen toisen kierroksen runoillaan.
n.
25,6, 25,4 ja 23,4
