Seija Hämäläisen raportti MM-puulaakista

Pariisin Poetry Slam 4. - 10.6.2012
(MM ja kansallinen)

Maailman runosydän sykki voimakkaana viikon ajan ja kaikki olivat veljiä, siskoja ja ainakin kumminkaimoja keskenään. Sanoja puitiin, pitkittiin, pätkittiin ja kielten sekoitus täytti maan. Raamatullinen tapahtuma, rakensimme runot työkaluinamme Baabelin tornia ja halusimme päästä lähelle korkeinta tietoisuutta. Koska jokainen runoilija on oman laisensa Luojan luoma, tuli mieleeni myös Nooan arkki.

Esitykset olivat vahvoja ja voimakkaita, monet suorastaan päällekäypiä ja agressiivisia. Useimmat vakavia ja tosissaan tehtyjä, esiintyjät jopa epätoivoisen kiihkeitä. Aiheita löytyi jokaiseen makuun, lasten masturboinnista Pyhän Mc´Donaldsin kautta ihmisoikeuksien julistukseen.

Runot olivat enimmäkseen pitkiä, muutamia ajan ylityksiä sattui. Venäjän edustaja käytti runoonsa 5 minuuttia ja menetti ehkä demifinaalipaikkansa sillä. Varsinaista äänillä ja äänteillä leikittelyä oli eniten hänellä, Nokian kännykkä aiheena antoi siihen hyvän mahdollisuuden ja venäjän kieli seitsemine ässineen on sitä jo muutenkin.

Tanskan edustajan näytös oli henkeäsalpaavaa paikallaan tapahtuvaa tanssia ja käsiakrobatiaa. Monelta tuli puhetta niin paljon kuin suusta mahtui kolmen minuutin aikana.

Kanadan esiintyjän runot menivät minulta ohi, kun huomioni anasti hänen ankarasti työskentelevä puhekalustonsa. Brasilian esittäjän jalka lipsahti ohi lavan reunan esiintymisen ankarassa kiihkossa.
Toisaalta Kiinan henkevät ja henkiset runot ohitettiin melko kylmästi.

Belgian esittäjällä oli yleisön joukossa henkilöitä, jotka mumisivat, hymisivät ja ääntelivät runoilijan taustakuorona ja johdatteliva yleisöä mukaan.

Norjan runoilija käytti upeaa lauluääntään (2 säettä kerrallaan useampaan otteeseen) ja pari esittäjää luotti paljaiden varpaiden voimaan. Kukaan ei ollut ilman paitaa tai erikoisesti pukeutunut. Muutamalla oli paperi mukanaan ja pahojakin unohtamisia sattui.

Kuitenkin loppupeleissä runo puhui, ei esitys.

Pahimmat tykittäjät ja riekkujat tipahtivat heti alkuunsa.Tuomarointi oli vaihtelevaa tuomarien vaihtuessa joka kierroksella. Toiset antoivat pisteitä pihistellen, toiset reilummin niin kuin meilläkin. Jokaisesta viidestä alkukarsintaerästä pääsi 2 tai kolme jatkoon eli sen erän parhaat.

Tuomarit istuivat kahdessa tai kolmessa eturivissä, joten taempana istuvat saattoivat nähdä edessä olevien pisteitä. Päätuomari, jonka nimeä en tällä hetkellä muista, vanhana konkarina seurasi muiden lukemia ja vasta sitten käänsi viimeiset desimaalit esille.

Mieheni oli seurannut vieressään olevaa tuomaria, joka antoi kaikille 10. Eli siinä se Poetry Slamin viehätys on, hiukan lottoa, ripaus tikanheittoa ja kaiken yllä leijailee runohulluuden sumu.

Samanlaistahan se oli kuin Suomessakin. Ehkä hiukan villimpää, mutta ei paljoa. Tunnelma oli välitön ja iloinen. Kaiken sanatulituksen vastapainona minun melko yksinkertaiset, mutta humoristiset esitykseni ilahduttivat yleisöä, luulen antaneeni heille hetken olla ponnistelematta ja hengähtää. Tuli ihmeellinen vuorovaikutustilanne, jossa tuntui että hengitämme samaan tahtiin.

Vaivaisella ranskan taidollani en pystynyt arvioimaan, oliko käännös hyvä, mutta yleisö nauroi oikeissa kohdissa. Esitykseni jälkeen moni kilpakumppani tuli vartavasten kiittämään, jopa voittaja. Minua sanottiin jopa charmanteksi.

Ylitin itseni, parempaan en pystynyt. Olen tyytyväinen kahdeksanteen sijaani karsinnoissa 19 maan joukossa. Sirkuksen ompelijatar sai olla hetken tähti trapetsitaiteilijoiden ja leijonankesyttäjien joukossa.

Kolme esitystäni nähtävissä www.youtube.com<http://www.youtube.com/> / seija hämäläinen"

SEIJA HÄMÄLÄINEN

Seija Hämäläisen Pariisin-runot YouTubessa

Seija Hämäläinen.

"Pariisin lavarunouden MM-kisojen 19 maan runoilijoiden taso oli korkea kuin Eiffel-torni. Bellevillen taiteilijakaupunginosassa järjestetty monipäiväinen tapahtuma keräsi Théâtre Clavelin katsomon täyteen runouden ystäviä jo alkukarsinnoista alkaen. 

Nuorekkaassa ja ammattimaisessa joukossa Suomen edustaja, kuopiolainen Seija Hämäläinen hiljensi ja hurmasi yleisön tyylikkäällä esiintymisellään. 

Tuomareiden pisteet eivät aivan riittäneet jatkoon kovatasoisesta karsintaryhmästä, mutta karsintojen 8. parhaita kokonaispisteitä voi pitää hienona saavutuksena suomalaiselle ja savolaiselle runoudelle. 

Vuoden 2012 Poetry Slam-maailmanmestaruuden voitti ansaitusti Iso-Britannian Harry Baker. "

Seijan esitykset videoitiin ja ne löytyvät täältä."

JUSSI HEVANDER 

Terveisiä Kuopiosta: Runous kuuluu kaikille

Suomen Kuvalehti 22/2012, 61.

"Anne Koski Heinolasta voitti Lahden Runopuulaakin aluekarsinnan. Matkasimme Annen kanssa SM-kisoihin Kuopioon. Minä kolmatta, Anne ensimmäistä kertaa. SM-kilpailuissa tutustuu uusiin runoilijoihin ja saa uutta virtaa yksinäiseen työhön. Jokaisen reissun jälkeen huokailen: miksi ei meilläkin toimisi ympärivuotinen ruohonjuuritason runoklubitoiminta.

Poetry Slamin eli suomalaisittain Runopuulaakin ovat tuoneet Suomeen kirjailija Jouni Tossavainen ja kulttuurin moniottelija Olavi Rytkönen Kuopiosta. Herrat uskovat asiaansa, sillä he ovat kiertäneet kymmenisen vuotta Runokukkoina maatamme ristiin rastiin ja saaneet ihmisiä hurahtamaan puulaakihenkeen. Runokukko Rytkösen sanoin: Runous kuuluu kaikille!

Lahdessa puulaaki on järjestetty seitsemän kertaa. Järjestelyt ovat olleet yksittäisten ihmisten harteilla, vaikkakin Runomaraton on tukenut toimintaa taloudellisesti. Kuopion runofestareilla on laaja yhteistyöverkosto, johon kuuluvat Kuopio Festivals, Snellman -kesäyliopisto, Pohjois-Savon taidetoimikunta, Kuopion kaupunki, Savon Sanomat ja kirjallinen yhdistys Vestäjät.

Runokukoilta kuulin uusista suunnitelmista järjestää myös tulevina vuosina monipäiväisiä Runofestareita. Ideana on koota lavarunoilijat yhteen kisaviikon ajaksi. Mukaan hyväksyttävien maakuntien aktiivisuus korostuu entisestään, Runofestareille näet valmistaudutaan säännöllisesti toimivilla paikallisklubeilla.

Helsingin Sanomat

HS 28.5.2012, C2.

Tahtooko Päijät-Häme olla yksi maakunta, joka on osaltaan luomassa uutta ruohonjuuritason festaria? Jos se olisi pelkästään minusta kiinni hyppisin jo L-tyylillä alas pikkumäestä, runosukset jaloissa ja "kyllä"-lippu kourassani. Raha ratkaisee, mutta se ei aina ratkaise kaikkea. Tarvitaan myös innostuneita ihmisiä, jotka ovat valmiita tekemään töitä. 

Juttelin runoilija Risto Ahdin kanssa ja olimme molemmat yhtä mieltä, että nimenomaan alueellisen toiminnan Päijät-Hämeessä tulisi olla innostavaa. Mukanahan ovat jo luonnollisesti Hokkasen Osmo Sysmästä ja Kosken Anne Heinolasta.

Puulaakirunoilijat tulevat hyvin erilaisilla taustoilla kisaamaan. Se luo tapahtumaan ainutlaatuisen ja innostavan ilmapiirin. Joku on perehtynyt asiaan vuosia, toinen tulee rohkaistuneena suoraan pöytälaatikosta, kolmas räppikujilta. Monissa kulttuuritapahtumissa istutaan mököttämässä kuppikunnittain eri pöydissä. Runopuulaakissa ei! Kilpailu on yksi osa tapahtumaa, mutta myös ajatusten vaihto on vilkasta, keskustellaan kulttuurista ja kokemuksia jaetaan.

SM-kisoissa huomaa, että paikkakunnilla, joilla panostetaan lavarunouteen ja säännölliseen klubitoimintaan osallistujien taso on korkeampi. Runomaratonilla riittää työtä vuosittaisissa kirjaprojekteissa. Ehdotankin, että lavarunouden ympärille kokoontuisivat siitä innostuneet ihmiset. Suurin unelmani olisi, että voisimme alkaa järjestää runoklubeja maakuntamme eri paikkakunnilla. Tekijöitä löytyy, mutta löytyykö yhteisöllistä henkeä? Löytyykö laajaa yhteistyöverkostoa, rahoittajia? Lopulta, ei runous niin kovin paljon maksa, kyse on enemmän tahtotilasta.

LELAIISA KIVIKARI
Kirjoittaja on lahtelainen sanataiteilija."

(Etelä-Suomen Sanomat 2.6.2012)