 |
| Suomen Kuvalehti 22/2012, 61. |
"Anne Koski Heinolasta voitti Lahden Runopuulaakin aluekarsinnan.
Matkasimme Annen kanssa SM-kisoihin Kuopioon. Minä kolmatta, Anne
ensimmäistä kertaa. SM-kilpailuissa tutustuu uusiin runoilijoihin ja saa
uutta virtaa yksinäiseen työhön. Jokaisen reissun jälkeen
huokailen: miksi ei meilläkin toimisi ympärivuotinen ruohonjuuritason
runoklubitoiminta.
Poetry Slamin eli suomalaisittain Runopuulaakin ovat tuoneet Suomeen kirjailija Jouni Tossavainen ja kulttuurin moniottelija Olavi Rytkönen Kuopiosta. Herrat uskovat asiaansa, sillä he ovat kiertäneet kymmenisen vuotta Runokukkoina maatamme ristiin rastiin ja saaneet ihmisiä hurahtamaan puulaakihenkeen. Runokukko Rytkösen sanoin: Runous kuuluu kaikille!
Lahdessa puulaaki on järjestetty seitsemän kertaa. Järjestelyt ovat olleet yksittäisten ihmisten harteilla, vaikkakin Runomaraton on tukenut toimintaa taloudellisesti. Kuopion runofestareilla on laaja yhteistyöverkosto, johon kuuluvat Kuopio Festivals, Snellman -kesäyliopisto, Pohjois-Savon taidetoimikunta, Kuopion kaupunki, Savon Sanomat ja kirjallinen yhdistys Vestäjät.
Runokukoilta kuulin uusista suunnitelmista järjestää myös tulevina vuosina monipäiväisiä Runofestareita. Ideana on koota lavarunoilijat yhteen kisaviikon ajaksi. Mukaan hyväksyttävien maakuntien aktiivisuus korostuu entisestään, Runofestareille näet valmistaudutaan säännöllisesti toimivilla paikallisklubeilla.
Tahtooko Päijät-Häme olla yksi maakunta, joka on osaltaan luomassa uutta
ruohonjuuritason festaria? Jos se olisi pelkästään minusta kiinni
hyppisin jo L-tyylillä alas pikkumäestä, runosukset jaloissa ja
"kyllä"-lippu kourassani. Raha ratkaisee, mutta se ei
aina ratkaise kaikkea. Tarvitaan myös innostuneita ihmisiä, jotka ovat
valmiita tekemään töitä.
Poetry Slamin eli suomalaisittain Runopuulaakin ovat tuoneet Suomeen kirjailija Jouni Tossavainen ja kulttuurin moniottelija Olavi Rytkönen Kuopiosta. Herrat uskovat asiaansa, sillä he ovat kiertäneet kymmenisen vuotta Runokukkoina maatamme ristiin rastiin ja saaneet ihmisiä hurahtamaan puulaakihenkeen. Runokukko Rytkösen sanoin: Runous kuuluu kaikille!
Lahdessa puulaaki on järjestetty seitsemän kertaa. Järjestelyt ovat olleet yksittäisten ihmisten harteilla, vaikkakin Runomaraton on tukenut toimintaa taloudellisesti. Kuopion runofestareilla on laaja yhteistyöverkosto, johon kuuluvat Kuopio Festivals, Snellman -kesäyliopisto, Pohjois-Savon taidetoimikunta, Kuopion kaupunki, Savon Sanomat ja kirjallinen yhdistys Vestäjät.
Runokukoilta kuulin uusista suunnitelmista järjestää myös tulevina vuosina monipäiväisiä Runofestareita. Ideana on koota lavarunoilijat yhteen kisaviikon ajaksi. Mukaan hyväksyttävien maakuntien aktiivisuus korostuu entisestään, Runofestareille näet valmistaudutaan säännöllisesti toimivilla paikallisklubeilla.
 |
| Helsingin Sanomat |
 |
| HS 28.5.2012, C2. |
Juttelin runoilija Risto Ahdin kanssa ja olimme molemmat yhtä mieltä,
että nimenomaan alueellisen toiminnan Päijät-Hämeessä tulisi olla
innostavaa. Mukanahan ovat jo luonnollisesti Hokkasen Osmo Sysmästä ja
Kosken Anne Heinolasta.
Puulaakirunoilijat tulevat hyvin erilaisilla taustoilla kisaamaan. Se luo tapahtumaan ainutlaatuisen ja innostavan ilmapiirin. Joku on perehtynyt asiaan vuosia, toinen tulee rohkaistuneena suoraan pöytälaatikosta, kolmas räppikujilta. Monissa kulttuuritapahtumissa istutaan mököttämässä kuppikunnittain eri pöydissä. Runopuulaakissa ei! Kilpailu on yksi osa tapahtumaa, mutta myös ajatusten vaihto on vilkasta, keskustellaan kulttuurista ja kokemuksia jaetaan.
SM-kisoissa huomaa, että paikkakunnilla, joilla panostetaan lavarunouteen ja säännölliseen klubitoimintaan osallistujien taso on korkeampi. Runomaratonilla riittää työtä vuosittaisissa kirjaprojekteissa. Ehdotankin, että lavarunouden ympärille kokoontuisivat siitä innostuneet ihmiset. Suurin unelmani olisi, että voisimme alkaa järjestää runoklubeja maakuntamme eri paikkakunnilla. Tekijöitä löytyy, mutta löytyykö yhteisöllistä henkeä? Löytyykö laajaa yhteistyöverkostoa, rahoittajia? Lopulta, ei runous niin kovin paljon maksa, kyse on enemmän tahtotilasta.
LELAIISA KIVIKARI
Kirjoittaja on lahtelainen sanataiteilija."
Puulaakirunoilijat tulevat hyvin erilaisilla taustoilla kisaamaan. Se luo tapahtumaan ainutlaatuisen ja innostavan ilmapiirin. Joku on perehtynyt asiaan vuosia, toinen tulee rohkaistuneena suoraan pöytälaatikosta, kolmas räppikujilta. Monissa kulttuuritapahtumissa istutaan mököttämässä kuppikunnittain eri pöydissä. Runopuulaakissa ei! Kilpailu on yksi osa tapahtumaa, mutta myös ajatusten vaihto on vilkasta, keskustellaan kulttuurista ja kokemuksia jaetaan.
SM-kisoissa huomaa, että paikkakunnilla, joilla panostetaan lavarunouteen ja säännölliseen klubitoimintaan osallistujien taso on korkeampi. Runomaratonilla riittää työtä vuosittaisissa kirjaprojekteissa. Ehdotankin, että lavarunouden ympärille kokoontuisivat siitä innostuneet ihmiset. Suurin unelmani olisi, että voisimme alkaa järjestää runoklubeja maakuntamme eri paikkakunnilla. Tekijöitä löytyy, mutta löytyykö yhteisöllistä henkeä? Löytyykö laajaa yhteistyöverkostoa, rahoittajia? Lopulta, ei runous niin kovin paljon maksa, kyse on enemmän tahtotilasta.
LELAIISA KIVIKARI
Kirjoittaja on lahtelainen sanataiteilija."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti