Kritiikin uutisia runouden valtakunnasta

"Esiintyvä kirjallisuus on jo ehtinyt vakiintua erilaisiksi estetiikoiksi, ja taso on saavuttanut jonkinlaisen saturaatiopisteen laadun suhteen. Huiput karkaavat edelleen stratosfääriin, ja yksittäisten esitettyjen tekstien energia ja tiheys tuntuvat viimeiset pari vuotta seilanneen varmana resitaationa eteenpäin. Kirjallisen kulttuurin suhteen tämä on ollut hyvin onnellista aikaa. Sekin on yhä selvempää, että kirjallisuutta ei voi väittää enää tuntevansa vain kirjoja lukemalla – niin paljon tapahtuu tilaan ja ääneen osallistuvissa tekstimaailmoissa."

Näin kirjoitti kriitikko Aleksis Salusjärvi Luutii-blogissa. Salusjärven päätoimittamassa Kritiikin Uutisissa 4/2013 Yle Radio 1:n toimittaja Tuomas Karemo joutui lukemaan runoutta kokoelman verran Suomen kulttuurirahaston järjestämällä kulttuurijournalismin mestarikurssilla, ja kokemuksella oli vaikutuksia:

"Aloin lukea enemmän uutta kotimaista runoutta ja katsoa entistä tarkemmalla silmällä arvosteluja. Muuan asia alkoi vaivata niitä selaillessani. En tahtonut löytää kriittisiä kirjoituksia esimerkiksi Henriikka Tavin tai Harry Salmenniemen teoksista. Eikö heidän runoissaan ole mitään muuta kuin kehuttavaa.

Oma arvioni on, että runoudesta kirjoittavat kriitikot ovat liian lähellä kohteitaan tai niin sanottua runouden kenttää." 

Jos yhdellä runokokoelmalla on näin elävöittävä vaikutus kulttuuritoimittajaan, niin mitä hänelle tapahtuisi esiintyvän kirjallisuuden vaikutuksen alaisena. Karemon kolumnin itsekriittisen lopetuksen perusteella toimittaja saattaa vielä joskus altistaa itsensä tuolle kokemukselle:

"Ajatuskoe: jos me kaikki suomalaiset kulttuuritoimittajat saisimme viikon ajaksi vapaat kädet niin määrässä kuin sisällössä, mitä annettavaa miellä lopulta olisi? Kurssitovereitteni harjoitustekstejä lukiessani minut valtaa suuri toivo. Jos mestarikurssin jälkeen näivettyminen silti jatkuu, uskallan väittää: kultuurijournalismin kuolemasta voi syyttää ainoastaan kulttuuritoimittajia, ei lehtitaloja." 

Jäämme siis odottamaan korva pitkällä, milloin Yleisradiosta kuullaan muuta esittävän runouden ohjelmaa kuin Tarleena Sammalkorven toimittamaa Tämän runon haluaisin kuulla. 

Sitä ennen toivoisi tietysti televisioon edes yhden suomenkielisen kirjallisuusohjelman, jota eivät korvaa romaanikirjailijaan keskittyvät Nadja Nowakin ja Seppo Puttosen kirjaesittelyt aamuteeveessä - saati ns. kulttuuriohjelma Stradan vitsit.

Esiintyvä kirjallisuus on jo ehtinyt vakiintua erilaisiksi estetiikoiksi, ja taso on saavuttanut jonkinlaisen saturaatiopisteen laadun suhteen. Huiput karkaavat edelleen stratosfääriin, ja yksittäisten esitettyjen tekstien energia ja tiheys tuntuvat viimeiset pari vuotta seilanneen varmana resitaationa eteenpäin. Kirjallisen kulttuurin suhteen tämä on ollut hyvin onnellista aikaa. Sekin on yhä selvempää, että kirjallisuutta ei voi väittää enää tuntevansa vain kirjoja lukemalla – niin paljon tapahtuu tilaan ja ääneen osallistuvissa tekstimaailmoissa. - See more at: http://www.luutii.ma-pe.net/milta-nayttaa-viime-aikojen-kirjallisuus/#sthash.nkf1pT3j.dpuf

Esiintyvä kirjallisuus on jo ehtinyt vakiintua erilaisiksi estetiikoiksi, ja taso on saavuttanut jonkinlaisen saturaatiopisteen laadun suhteen. Huiput karkaavat edelleen stratosfääriin, ja yksittäisten esitettyjen tekstien energia ja tiheys tuntuvat viimeiset pari vuotta seilanneen varmana resitaationa eteenpäin. Kirjallisen kulttuurin suhteen tämä on ollut hyvin onnellista aikaa. Sekin on yhä selvempää, että kirjallisuutta ei voi väittää enää tuntevansa vain kirjoja lukemalla – niin paljon tapahtuu tilaan ja ääneen osallistuvissa tekstimaailmoissa. - See more at: http://www.luutii.ma-pe.net/milta-nayttaa-viime-aikojen-kirjallisuus/#sthash.nkf1pT3j.dpuf

Esiintyvä kirjallisuus on jo ehtinyt vakiintua erilaisiksi estetiikoiksi, ja taso on saavuttanut jonkinlaisen saturaatiopisteen laadun suhteen. Huiput karkaavat edelleen stratosfääriin, ja yksittäisten esitettyjen tekstien energia ja tiheys tuntuvat viimeiset pari vuotta seilanneen varmana resitaationa eteenpäin. Kirjallisen kulttuurin suhteen tämä on ollut hyvin onnellista aikaa. Sekin on yhä selvempää, että kirjallisuutta ei voi väittää enää tuntevansa vain kirjoja lukemalla – niin paljon tapahtuu tilaan ja ääneen osallistuvissa tekstimaailmoissa. - See more at: http://www.luutii.ma-pe.net/milta-nayttaa-viime-aikojen-kirjallisuus/#sthash.nkf1pT3j.dpuf

Esiintyvä kirjallisuus on jo ehtinyt vakiintua erilaisiksi estetiikoiksi, ja taso on saavuttanut jonkinlaisen saturaatiopisteen laadun suhteen. Huiput karkaavat edelleen stratosfääriin, ja yksittäisten esitettyjen tekstien energia ja tiheys tuntuvat viimeiset pari vuotta seilanneen varmana resitaationa eteenpäin. Kirjallisen kulttuurin suhteen tämä on ollut hyvin onnellista aikaa. Sekin on yhä selvempää, että kirjallisuutta ei voi väittää enää tuntevansa vain kirjoja lukemalla – niin paljon tapahtuu tilaan ja ääneen osallistuvissa tekstimaailmoissa. - See more at: http://www.luutii.ma-pe.net/milta-nayttaa-viime-aikojen-kirjallisuus/#sthash.nkf1pT3j.dpuf

Esiintyvä kirjallisuus on jo ehtinyt vakiintua erilaisiksi estetiikoiksi, ja taso on saavuttanut jonkinlaisen saturaatiopisteen laadun suhteen. Huiput karkaavat edelleen stratosfääriin, ja yksittäisten esitettyjen tekstien energia ja tiheys tuntuvat viimeiset pari vuotta seilanneen varmana resitaationa eteenpäin. Kirjallisen kulttuurin suhteen tämä on ollut hyvin onnellista aikaa. Sekin on yhä selvempää, että kirjallisuutta ei voi väittää enää tuntevansa vain kirjoja lukemalla – niin paljon tapahtuu tilaan ja ääneen osallistuvissa tekstimaailmoissa. - See more at: http://www.luutii.ma-pe.net/milta-nayttaa-viime-aikojen-kirjallisuus/#sthash.nkf1pT3j.dpuf

Esiintyvä kirjallisuus on jo ehtinyt vakiintua erilaisiksi estetiikoiksi, ja taso on saavuttanut jonkinlaisen saturaatiopisteen laadun suhteen. Huiput karkaavat edelleen stratosfääriin, ja yksittäisten esitettyjen tekstien energia ja tiheys tuntuvat viimeiset pari vuotta seilanneen varmana resitaationa eteenpäin. Kirjallisen kulttuurin suhteen tämä on ollut hyvin onnellista aikaa. Sekin on yhä selvempää, että kirjallisuutta ei voi väittää enää tuntevansa vain kirjoja lukemalla – niin paljon tapahtuu tilaan ja ääneen osallistuvissa tekstimaailmoissa. - See more at: http://www.luutii.ma-pe.net/milta-nayttaa-viime-aikojen-kirjallisuus/#sthash.nkf1pT3j.dpuf