Limingan Draamattu

Kirjailija Essi Kummu vastaa Limingan taidekoulun kirjoittajalinjasta, jossa Paavo J. Heinonen vetää kirjoittajaryhmää. Kun ajelimme tasaista tietä kirjoittajalinjan majapaikkaan vuonna 1868 rakennettuun kiviseen Kansakouluun, taidekoulussa rakennettiin kevätnäyttelyä samaan aikaan kun osa opiskelijoista oli jo lähtenyt vapun viettoon.

Kirjoittajia Liminka kerää Turun puolestakin, ja koko Lapin kannalta koulutuksen kehittämisellä on yhtä suuri merkitys kuin Oriveden Opistolla muulle Suomelle. Vaikkapa Heidi Rundgrenin blogista saa lisätietoa kirjoittajalinjan meiningistä laajan aakeen keskellä, jossa ovia ei tarvitse pitää lukossa.

Kuvataidepuolta kaksikymmentä vuotta vetänyt Hannu Lukin kertoi, että nykyisin sarjakuvalinja vetää lisää opiskelijoita ja aiemmin ”taidehörhöjä” vieroksuneet uskovaisetkin ovat uskaltautuneet koulun seinien sisään ja viihtyneet.

Kirjoittajien ja sarjakuvalinjan tuore teos on 232-sivuinen Draamattu, jossa esitetään 76 tulkintaa Raamatusta. Viime vuonna Lisko-klassikot sarjassa ilmestyi 7 veljestä ja tulossa on Maailmanhistoria uudelleen tulkittuna.

"MAKE art not Enemies | Make friends not ART"

Maya on laulaja, joka juo pullon Sorbusta "Esassa". Tuomas "Esa" Kokkonen piti juhlapuheen oululaisen Kellarigallerian avajaisissa.

Kun Oulussa joutuu julkisen liikenteen mottiin perjantaisin kello 17.30 jälkeen, niin pääsee nauttimaan yöpuolen elosta.

Nisperon Kirjakahvilan esiintymisen jälkeen törmään heti Esa-lehteen, jonka tekijät juhlivat tuoretta numeroa ja avaavat samalla uutta Kellarigalleriaa (Isokatu 10) brittiesojen kanssa. Biletys jatkuu läheisessä pubissa, jossa vietetään Oulun ensimmäinen videotaideilta.

Tunnin videoanti lähestyy silmäyksen verran itse Esaa, jonka kautta ymmärtää, miksi Huutomerkin julkaiseman kirjallisuuslehden Hallauksen tarjonta on niin verevää. Jos Lapin kulttuurilehtien Pravda on Kaltio, niin Parnasso on Hallaus ja Esa on Komposti ennen kuin vihreät politrukit perustivat puolueen.

Esa on yhtä outoa ja parasta lukemista sen jälkeen, kun Johnny Kniga -niminen Urpo Rotten varasti ja murhasi Liken Uutiset. Esa tuo mieleen myös Oriveden Opiston vuoden 1982 alivaltiosihteerit Pasi Heikuran ja Jyrki Liikan, joiden julkaisussa ’Diktooniusta lyötiin vasaralla päähän’ niin että kipinät sinkoilivat todellisuudesta.

Erityisen onnekas olen siitä, että Esassa esitellään laulaja Maya, jonka raivokkaasta kähinästä en tiennyt mitään ennen kuin saavuimme seuraavaan baariin. Kuuntelemista oli myös Radiopuhelimien sanoittaja Jyrki Mäessä ja Mäen mielestä. Mäen ensiversioita uuden Viisi tähteä -levyn sanoituksista löytyy muuten Hallauksen joulukuun 2006 numerosta.

Esasta enemmän

Esan päätoimittaja on Esa ja ”Esa on yksittäinen satunnainen taideteos, jota ei ole olemassa. Mikään Esan kuuluva tai näkyvä osa ei ole vastuussa minkään eikä kenenkään tekemisestä tai tekemättä jättämisestä. Tämä ei ole totta. Vittu mikä Esa!”

Pääkirjoitus

”Pääkirjoitus on lehden ensimmäinen juttu. Pääkirjoituksessa otetaan huomioon ystävä ja tuttu. Pääkirjoituksessa halutaan kantaa, asiaa kerrottavaa muille antaa. Pääkirjoituksessa heitetään läppää, otetaan soppaa, hämmennetään keittoa, sulkaa pari lisää siitä syntyy eitti heitto, outoa, ala tässä päästämään, koska kysymys on myynnistä, ei me ruveta säästämään. Totuus: 5000 kpl:n treffi-ilmoitus. Sitähän me kaikki halutaan, myönnetään se.”

Kolmossivun Nykäset

”Kauanko oot ollu selvinpäin?”
”Ylihuomenna kaksi päivää.”
- Ranta-Marko ja juoppo keskustelevat parkkipaikalla torstai-aamupäivällä.”

Kannanottoja (sivu 5): Löysät hillot pois!

”Jos löytää kadulta tyhjän pullon, se kannattaa viedä kauppaan, koska siitä saa rahaa. Jos ostaa pyörän, niin se kannattaa laittaa rullaamaan katua alas, ja ylös. Ja kannattaa myydä lippuja: Tulkaa katsomaan kuinka se pyörii! Niin saa rahaa sitten, kun myy niitä lippuja. Ja jos on mikä tahansa siisti juttu, niin se kannattaa viedä myytäväksi, koska siitä saa rahaa. Jos johonki seinään vaikka on kirjoitettu joku siisti juttu, niin ääliöhän se sellainen on joka ei sitä vie kauppaan, koska siitä saa rahaa. Vitun ääliöt, viekää ne kauppaan nyt! Nimim. köyhät on känniurpoja”

Lisäksi

keskiaukeamalla saksalainen pölynimurikauppias Jurgen Kniga (nyt nimellä Koti-Esa) paljastaa kaiken. Ja lopuksi ite Esa miettii tulevaisuutta, jossa kohta ollaan:

”Jos minä jotain haluaisin jälkipolville jättää, niin ollien. Niin kauan kuin ollaan, ollaillaan. Ollie on ikuinen. Forever ollie. Jos haluaa tarttumapintaa, se on mullisteri.”

Joensuun karsinta 11.7.

Kirjoittajayhdistys Ukrin puolesta Kirsi Komulainen viestitti, että Poetry slamin Joensuun osakilpailu pidetään ke 11.7. klo 19. Teatteriravintolassa osana POP-katu -tapahtumaa. Pop-katu edeltää Ilosaarirokkia, joka on sitten seuraavana viikonloppuna. Joensuun slameista saa lisätietoa osoitteesta kirsi.komulainen@kooviis.fi, p. 040 - 739 1960.

Kuopion karsinta 7.9. ja SM-kisa 8.9.2007

Kuopion SM-karsinnan vieraaksi saapuu ruotsalainen runoilija ja kirjailija Solja Krapu.

Kirjakantissa slämmätään tänä syksynä kahtena iltana. Perjantaina 7.9. illan aloittaa kansainvälinen runoilijavieras Solja Krapu, joka on voittanut Ruotsin slam-mestaruuden kaksi kertaa.

Kravun jälkeen Musiikkikeskuksen Jazzklubilla nähdään Suomen ensimmäinen GangBang-kisa, jossa karsitaan Kuopion 3-henkinen joukkue seuraavan päivän SM-finaaliin. Kukaan eikä mikään ei kuitenkaan estä järjestämästä GangBangeja ennen Kuopion karsintaa.

Jazzklubin SM-finaaliin lauantaina 8.9. voidaan jälleen ottaa kahdeksan joukkuetta eri puolilta Suomea. Karsintansa päivämääärän ovat tähän mennessä varmistaneet Kotka, Oulu ja Tampere. Viime vuonna mukana olivat Kuopion lisäksi Helsinki, Lahti, Joensuu ja Jyväskylä.

Finaalissa ei järjestetä tänä vuonna joukkueiden välistä Triathlon-kisaa, mutta jos joku joukkue haluaa esiintyä triathlonina se onnistuu kahden ensimmäisen karsintakierroksen taukojen aikana.

SM-kisan säännöt löytyvät mm. tämän blogin alalaidasta ja sen jatkona ovat myös Triathlon-kisan säännöt.

GangBangin säännöt

1. Valmistaudu esittämään kaksi omaa runoa.
2. Ilmoittautuminen alkaa puoli tuntia ennen runoilun alkua ja mukaan otetaan enintään 10 runoilijaa.
3. Esiintymisaika on enintään 4 minuuttia, mutta sen ei tarvitse olla neljää minuuttia.
4. Ensimmäisellä kierroksella pisteet (1 – 10) antaa koko yleisö äänestyskorteilla.
5. Toisella kierroksella runoilee kaksi parasta, joista koko yleisö valitsee voittajan. Ensin esiintyy vähemmän pisteitä saanut runoilija.
6. Voittaja on se, jolle juontajan mielestä yleisö huutaa kovemmin ”GangBang!” Ensin huudetaan vähemmän pisteitä saaneen runoilijan puolesta.
7. Jos GangBang on SM-karsinta, Kuopion Kirjakantin loppukilpailuun pääsee kolme eniten pisteitä saanutta runoilijaa.

Solja Krapu, lyhyesti

"Uumajalainen kuvaamataidonopettaja Solja Krapu voitti Helsingin kirjamessujen runonlausuntakisan." (Helsingin Sanomat 26.10.2002)


Solja Krapu syntyi Keiteleellä Pohjois-Savossa vuonna 1960. Viisitoistavuotiaana hän muutti Ruotsiin yhdessä siskonsa kanssa ja alkoi melko pian kirjoittaa runoja ruotsiksi.

Krapu on työskennellyt kuvaamataidonopettajana Uumajassa vuodesta 1981. Esikoisteos Stenar och moln ilmestyi 1993.

Poetry slameihin hän tutustui 1997 ja "tunnetta ei voi verrata mihinkään muuhun". Samana vuonna hän oli mukana Ruotsin joukkueessa, joka suomalaissyntyisen runoilijan Erkki Lappalaisen johdolla osallistui Yhdysvaltain mestaruuskilpailuihin.

Voitettuaan Ruotsin slam-mestaruuden 1997 Krapu aloitti säännölliset lavarunokisat Uumajassa ja vuonna 1998 hän runoili toisen kerran Ruotsin mestariksi. Suomen ensimmäiset ruotsinkieliset slämit hän järjesti Uusikaarlepyyssä 1999 noin puoli vuotta aikaisemmin kuin Kuopiossa runoiltiin ensikerran suomeksi.

Vuonna 2002 ilmestyivät runokirja Jag behöver busschauffören ja lastenkirja Jag behöver lillbrorsan, jolle myönnettiin Ruotsin kirjailijaliiton palkinto Slanbellan. Harri Rinteen suomennoskokoelma Minä tarvitsen bussikuskia (Jag behöver busschauffören) ilmestyi vuonna 2004 Johnny Knigalta.

Esikoisromaani Mogen för skrubben sekä lastenkuvakirja Lille Ville julkaistiin 2005 ja vuonna 2006 ilmestyi runo- ja cd-kokoelma Det började så oskyldigt med diskbänken.

Ruotsin paras savolainen

Solja Krapu ja Erkki Lappalainen ovat slämmänneet bostonilaisen Michael Brownin (vas.) vieraana Yhdysvalloissa. Kuva Uumajan Ruotsin slam-mestaruuskisoista vuonna 2002.

Ruotsin paras naislavarunoilija on juuriltaan savolainen. Solja Krapu asui nimittäin 15-vuotaaksi asti Keiteleellä, josta hän muutti vanhemman siskonsa kanssa Uumajaan opiskelemaan.

Paras naislavarunoilija Solja Krapu on, koska hän on voittanut kaksi kertaa Ruotsin Poetry slam -mestaruuden. Mestaruudesta on kilpailtu vuodesta 1995 asti ja hänen lisäkseen toiseksi tuplamestariksi on yltänyt vain Daniel Boyacioglu.

Miten sitten on mahdollista, että savolainen hallitsee puhuttua ruotsin kieltä niin hyvin, että yleisö valitsee hänet parhaaksi runoilijaksi?

Solja Krapu aloittaa vastauksena äidistä, joka oli Karjalan evakko, ja tietysti kova puhumaan. Mutta isä puhui vielä enemmän ja kirjoitti runoja, joiden rytmiin Solja ihastui.

– Isä kirjoitti runoja, mutta äiti esitti ne juhlissa. Ääneen lukeminen ei sopinut miehelle siihen aikaan, Krapu muistelee Keiteleen aikojaan, joihin hän palasi 12 vuoden poissolon jälkeen kesäisellä "nostalgiaretkellä" vuonna 2001.

Isän juhlarunot äiti harjoitteli kotona etukäteen, ja isä korjasi äidin lukemista. Runo, rytmi ja yleisön huomioon ottaminen, siinä perustarpeet, joilla leikitään myös Poetry slamissa.

Ja sitten tarvitaan vielä se selittämätön, joka tekee hennolta runotytöltä näyttävästä Kravusta estraditähden: lavalle noustuaan hän muuttuu Katri Helenaksi. Tai ehkä parempi vertaus on kuitenkin runoilijaHeli Laaksonen.

Kravun täydellisen ruotsin kielen hallinnan selittää se, että kuvaamataidon lisäksi hän opetti ruotsia koulussa.

– Nyt opetan vain kuvaamataitoa ja olen tyytyväinen, koska äidinkielen opettaminen veisi kaiken ajan.

Kravun työn tuloksena seitsemännet lavarunouden mestaruuskilpailut pidettiin Uumajassa. Tukholman jälkeen Uumaja sai tämän kunnian jo toisen kerran. Lavarunouden kehittäjänä Krapu on valittu myös Norlannin kirjailijoiden (NFS) puheenjohtajaksi.

Uumajan ensimmäisten mestaruuskilpailujen järjestäminen oli Ruotsissakin Poetry slamin pioneeriaikaa. Kisojen budjetti oli 20 000 kruunua, kun se vuonna 2002 nousi 140 000 kruunuun. Neljä päivän runojuhlan kuluista vastasivat lipuista maksavan yleisön lisäksi kaupunki, valtio, Ruotsin Akatemia ja kansainvälinen esittävien runoilijoiden yhdistys I.O.P.P. (www.estradpoesi.com).

Suomen ensimmäisen Poetry slam -kisan Krapu järjesti Uusikaarlepyyssä syksyllä 1999. Toisen kerran kilpailtiin Kuopiossa keväällä 2000.