Monday, April 30, 2007

Muusikko myöhästyi ja voitti Oulussa


Oulun torstai-slameissa PSK-baarissa "nollarunoilijana" esiintyi hallitseva Suomen mestari Jouko Saksio.

Oulussa saatiin aikaiseksi oikein mukavat slamit torstai-illan piristeeksi. Yhdekäsn runoilijan slämmiä isännöi Paavo J. Heinonen ja paikkana oli uusi PSK-baari Uusikadulla.

PSK-nimen taustalta löytyy Kauko Röyhkän biisi ”Paska kaupunki”, joka baarin seinällä vinossa roikkuvassa valokuvassa seisoo muodossa ”Paska kaupunni”. PSK-baaarin nurkan taakse maalattua graffitia yritetään maalata umpeen, mutta ”Paska kaupunni” nousee seinälle sitkeästi kuin vedestä kasvi.

Yksi baarin perustajista on valokuvataiteilija Vesa Ranta, joka innostui ensislamien tunnelmasta niin että jatkossa PSK-baarissa saatetaan järjestää lavarunokisoja kerran kuukaudessa. Baarin kannalta hiljaisimmat tiistai- ja sunnuntai-illat ovat parhaita.

Ilmoitteluunkaan ei ilmeisesti tarvitse tuhlata rahaa, kun baari täyttyi, vaikka tieto kulki pelkästään paikallisen kirjoittajayhdistyksen Huutomerkki ry:n sähköpostilistan kautta. Puoletaan PSK-baarin puutoslistalle voisi ehkä lisätä Paskakirjan, Like 2007.

Jos paikallislehti Kaleva ei ottaantunut lavarunoiluun kikkareen vertaa, niin ”Nuoren Pohjolan Kulttuurikuvastin” Kaltion vuosikokouksesta PSK-baariin toi terveiset Huutomerkki ry:n puheenjohtaja Tuomas Heikkinen, joka oli valittu Kaltion hallitukseen samalla kun esimerkiksi ex-kultuuriministeri Tytti Isohookana-Asunmaa siirtyi sivuun.

Heikkinen runoili slameissa kuten myös J. H. Erkon runokilpailussa toiseksi sijoittunut Heli Slunga. Lisäväriä lavalle toi englanniksi esiintynyt Rob Thompson, joka illan päätteeksi lauloi runonsa kitaran kera.

”Nollarunoilijana” kuultiin hallitsevaa Suomen mestaria Jouko Saksiota, jonka neljän runon setti ylitti liki minuutilla kolmen minuutin rajan, vaan siitä huolimatta kasaan kertyi 27,2 pistettä. Kisan tauoilla nautittiin lisää Saksiota ja aivan tuoreitakin runoja kuten murhaava parodia ”M-kaupunki etsi sarjayrittäjää”.

Jos Saksion suksee oli taattu kotiyleisön edessä, niin tappioiden puolelle on laskettava se, että SM-voittopalkinto Runonjalkojen toinen tossu on irronnut, joten taiteilija Noora Tarkiaista tarvitaan, kun kiertopalkinto saapuu syyskuussa takaisin Kuopioon.

Oulun tappioihin on laskettava myös se, että yksi katsojista loukkaantui ja poistui paikalta kesken kisan, kun emme Paavo J. Heinosen kanssa osanneet selittää oikealla tavalla slam-sääntöjä. Kun Oulussa on slämmätty ennenkin, luulin että sääntöjä ei enää tarvitse monistaa ja levittää kaikille katsojille, mutta tämän kokemuksen jälkeen kaikkien slam-isäntien ja -emäntien on varauduttava siihen, että säännöt löytyvät tarvittaessa nopeasti ja paperilla.

Vaikka ”Nollarunoilija” Saksion pisteytys meinattiin unohtaa Oulussa, niin jälleen kerran tämän verryttelykierroksen merkitys nähtiin, kun ensimmäisenä ”oikeana runoilijana” aloittanut Taru Hallikainen sai illan pienimmät pisteet 23,5. Kun tuomaristo etsii pistehaarukkaansa, aloittaja kärsii useimmiten, ja senkin takia runoilijoiden järjestys on arvottava ennen kisaa.

Muuten ei voi muuta kuin kiittää tuomaristoa, jossa jokainen näytti arvostavan runoilijoiden työtä ja kukin piti linjansa. Alimmaksi pistemääräksi jäi 6,0 ja ylimmäksi 9,7, joten yhtään kymppisuoritusta ei tuomariston mielestä nähty. Tuomaristoon kuuluivat Saksion lisäksi Pekka Leviäkangas, Heidi Huotari, Vesa Ranta ja Salla Räisänen yhdessä ja Eeva-Kaarina Sarastamo.

Heikkisen, Slungan ja Hallikaisen lisäksi toiselta kierrokselta karsiutui Harri Holtinkoski (24,4), jonka Ismo Torvinen pudotti vaivaisella 0,1 yhdellä pisteellä. Torvisen kavereina kolmannelle kierrokselle eivät päässeet Rob Thompson ja Ville Pohjonen, joten vastakkain jäivät kahdella kierroksella parhaat pisteeet (28,3/26,7) saanut Kari Miettunen ja kisaan jälki-ilmoittautuneena ja kadulta tupakalta huudeltu muusikko Janne Räsänen (26,2/25,5).

Kari Miettunen on julkaissut Pilot-kustantamon kautta runokirjan ”Toin tuliaisiksi afrikkalaista naurua” vuonna 2004, mutta niin vain kävi että tuomaristo mieltyi 0,4 pistettä enemmän ”myöhästelevään muusikkoon” Janne Räsäseen, joka veti illan parhaat pisteet 27,4 ja pokkasi palkinnoksi kirjoja ja PSK-baarin pääsyliput.

Kun Ruotomieli-bändissä laulava ja soittava J. Aslak Räsänen oli kuorinut kermat päältä, kaikille muillekin runoilijoille riitti työstä palkaksi Nisperon kirjakaupan omistajan Jarmo Stoorin ja Runokukon puolikkaan lahjoittamia kirjapalkintoja.

Limingan Draamattu

Kirjailija Essi Kummu vastaa Limingan taidekoulun kirjoittajalinjasta, jossa Paavo J. Heinonen vetää kirjoittajaryhmää. Kun ajelimme tasaista tietä kirjoittajalinjan majapaikkaan vuonna 1868 rakennettuun kiviseen Kansakouluun, taidekoulussa rakennettiin kevätnäyttelyä samaan aikaan kun osa opiskelijoista oli jo lähtenyt vapun viettoon.

Kirjoittajia Liminka kerää Turun puolestakin, ja koko Lapin kannalta koulutuksen kehittämisellä on yhtä suuri merkitys kuin Oriveden Opistolla muulle Suomelle. Vaikkapa Heidi Rundgrenin blogista saa lisätietoa kirjoittajalinjan meiningistä laajan aakeen keskellä, jossa ovia ei tarvitse pitää lukossa.

Kuvataidepuolta kaksikymmentä vuotta vetänyt Hannu Lukin kertoi, että nykyisin sarjakuvalinja vetää lisää opiskelijoita ja aiemmin ”taidehörhöjä” vieroksuneet uskovaisetkin ovat uskaltautuneet koulun seinien sisään ja viihtyneet.

Kirjoittajien ja sarjakuvalinjan tuore teos on 232-sivuinen Draamattu, jossa esitetään 76 tulkintaa Raamatusta. Viime vuonna Lisko-klassikot sarjassa ilmestyi 7 veljestä ja tulossa on Maailmanhistoria uudelleen tulkittuna.

"MAKE art not Enemies | Make friends not ART"


Maya on laulaja, joka juo pullon Sorbusta "Esassa". Tuomas "Esa" Kokkonen piti juhlapuheen oululaisen Kellarigallerian avajaisissa.

Kun Oulussa joutuu julkisen liikenteen mottiin perjantaisin kello 17.30 jälkeen, niin pääsee nauttimaan yöpuolen elosta.

Nisperon Kirjakahvilan esiintymisen jälkeen törmään heti Esa-lehteen, jonka tekijät juhlivat tuoretta numeroa ja avaavat samalla uutta Kellarigalleriaa (Isokatu 10) brittiesojen kanssa. Biletys jatkuu läheisessä pubissa, jossa vietetään Oulun ensimmäinen videotaideilta.

Tunnin videoanti lähestyy silmäyksen verran itse Esaa, jonka kautta ymmärtää, miksi Huutomerkin julkaiseman kirjallisuuslehden Hallauksen tarjonta on niin verevää. Jos Lapin kulttuurilehtien Pravda on Kaltio, niin Parnasso on Hallaus ja Esa on Komposti ennen kuin vihreät politrukit perustivat puolueen.

Esa on yhtä outoa ja parasta lukemista sen jälkeen, kun Johnny Kniga -niminen Urpo Rotten varasti ja murhasi Liken Uutiset. Esa tuo mieleen myös Oriveden Opiston vuoden 1982 alivaltiosihteerit Pasi Heikuran ja Jyrki Liikan, joiden julkaisussa ’Diktooniusta lyötiin vasaralla päähän’ niin että kipinät sinkoilivat todellisuudesta.

Erityisen onnekas olen siitä, että Esassa esitellään laulaja Maya, jonka raivokkaasta kähinästä en tiennyt mitään ennen kuin saavuimme seuraavaan baariin. Kuuntelemista oli myös Radiopuhelimien sanoittaja Jyrki Mäessä ja Mäen mielestä. Mäen ensiversioita uuden Viisi tähteä -levyn sanoituksista löytyy muuten Hallauksen joulukuun 2006 numerosta.

Esasta enemmän

Esan päätoimittaja on Esa ja ”Esa on yksittäinen satunnainen taideteos, jota ei ole olemassa. Mikään Esan kuuluva tai näkyvä osa ei ole vastuussa minkään eikä kenenkään tekemisestä tai tekemättä jättämisestä. Tämä ei ole totta. Vittu mikä Esa!”


Pääkirjoitus

”Pääkirjoitus on lehden ensimmäinen juttu. Pääkirjoituksessa otetaan huomioon ystävä ja tuttu. Pääkirjoituksessa halutaan kantaa, asiaa kerrottavaa muille antaa. Pääkirjoituksessa heitetään läppää, otetaan soppaa, hämmennetään keittoa, sulkaa pari lisää siitä syntyy eitti heitto, outoa, ala tässä päästämään, koska kysymys on myynnistä, ei me ruveta säästämään. Totuus: 5000 kpl:n treffi-ilmoitus. Sitähän me kaikki halutaan, myönnetään se.”

Kolmossivun Nykäset

”Kauanko oot ollu selvinpäin?”
”Ylihuomenna kaksi päivää.”
- Ranta-Marko ja juoppo keskustelevat parkkipaikalla torstai-aamupäivällä.”

Kannanottoja (sivu 5): Löysät hillot pois!

”Jos löytää kadulta tyhjän pullon, se kannattaa viedä kauppaan, koska siitä saa rahaa. Jos ostaa pyörän, niin se kannattaa laittaa rullaamaan katua alas, ja ylös. Ja kannattaa myydä lippuja: Tulkaa katsomaan kuinka se pyörii! Niin saa rahaa sitten, kun myy niitä lippuja. Ja jos on mikä tahansa siisti juttu, niin se kannattaa viedä myytäväksi, koska siitä saa rahaa. Jos johonki seinään vaikka on kirjoitettu joku siisti juttu, niin ääliöhän se sellainen on joka ei sitä vie kauppaan, koska siitä saa rahaa. Vitun ääliöt, viekää ne kauppaan nyt! Nimim. köyhät on känniurpoja”

Lisäksi

keskiaukeamalla saksalainen pölynimurikauppias Jurgen Kniga (nyt nimellä Koti-Esa) paljastaa kaiken. Ja lopuksi ite Esa miettii tulevaisuutta, jossa kohta ollaan:

”Jos minä jotain haluaisin jälkipolville jättää, niin ollien. Niin kauan kuin ollaan, ollaillaan. Ollie on ikuinen. Forever ollie. Jos haluaa tarttumapintaa, se on mullisteri.”

Tuesday, April 24, 2007

Joensuun karsinta 11.7.

Kirjoittajayhdistys Ukrin puolesta Kirsi Komulainen viestitti, että Poetry slamin Joensuun osakilpailu pidetään ke 11.7. klo 19. Teatteriravintolassa osana POP-katu -tapahtumaa. Pop-katu edeltää Ilosaarirokkia, joka on sitten seuraavana viikonloppuna. Joensuun slameista saa lisätietoa osoitteesta kirsi.komulainen@kooviis.fi, p. 040 - 739 1960.


Monday, April 16, 2007

Kuopion karsinta 7.9. ja SM-kisa 8.9.2007

Kuopion SM-karsinnan vieraaksi saapuu ruotsalainen runoilija ja kirjailija Solja Krapu.


Kirjakantissa slämmätään tänä syksynä kahtena iltana. Perjantaina 7.9. illan aloittaa kansainvälinen runoilijavieras Solja Krapu, joka on voittanut Ruotsin slam-mestaruuden kaksi kertaa.

Kravun jälkeen Musiikkikeskuksen Jazzklubilla nähdään Suomen ensimmäinen GangBang-kisa, jossa karsitaan Kuopion 3-henkinen joukkue seuraavan päivän SM-finaaliin. Kukaan eikä mikään ei kuitenkaan estä järjestämästä GangBangeja ennen Kuopion karsintaa.

Jazzklubin SM-finaaliin lauantaina 8.9. voidaan jälleen ottaa kahdeksan joukkuetta eri puolilta Suomea. Karsintansa päivämääärän ovat tähän mennessä varmistaneet Kotka, Oulu ja Tampere. Viime vuonna mukana olivat Kuopion lisäksi Helsinki, Lahti, Joensuu ja Jyväskylä.

Finaalissa ei järjestetä tänä vuonna joukkueiden välistä Triathlon-kisaa, mutta jos joku joukkue haluaa esiintyä triathlonina se onnistuu kahden ensimmäisen karsintakierroksen taukojen aikana.

SM-kisan säännöt löytyvät mm. tämän blogin alalaidasta ja sen jatkona ovat myös Triathlon-kisan säännöt.


GangBangin säännöt

  1. Valmistaudu esittämään kaksi omaa runoa.
  2. Ilmoittautuminen alkaa puoli tuntia ennen runoilun alkua ja mukaan otetaan enintään 10 runoilijaa.
  3. Esiintymisaika on enintään 4 minuuttia, mutta sen ei tarvitse olla neljää minuuttia.
  4. Ensimmäisellä kierroksella pisteet (1 10) antaa koko yleisö äänestyskorteilla.
  5. Toisella kierroksella runoilee kaksi parasta, joista koko yleisö valitsee voittajan. Ensin esiintyy vähemmän pisteitä saanut runoilija.
  6. Voittaja on se, jolle juontajan mielestä yleisö huutaa kovemmin ”GangBang!” Ensin huudetaan vähemmän pisteitä saaneen runoilijan puolesta.
  7. Jos GangBang on SM-karsinta, Kuopion Kirjakantin loppukilpailuun pääsee kolme eniten pisteitä saanutta runoilijaa.

Solja Krapu, lyhyesti

"Uumajalainen kuvaamataidonopettaja Solja Krapu voitti Helsingin kirjamessujen runonlausuntakisan." (Helsingin Sanomat 26.10.2002)


Solja Krapu
syntyi Keiteleellä Pohjois-Savossa vuonna 1960. Viisitoistavuotiaana hän muutti Ruotsiin yhdessä siskonsa kanssa ja alkoi melko pian kirjoittaa runoja ruotsiksi.

Krapu on työskennellyt kuvaamataidonopettajana Uumajassa vuodesta 1981. Esikoisteos Stenar och moln ilmestyi 1993.

Poetry slameihin hän tutustui 1997 ja "tunnetta ei voi verrata mihinkään muuhun". Samana vuonna hän oli mukana Ruotsin joukkueessa, joka suomalaissyntyisen runoilijan Erkki Lappalaisen johdolla osallistui Yhdysvaltain mestaruuskilpailuihin.

Voitettuaan Ruotsin slam-mestaruuden 1997 Krapu aloitti säännölliset lavarunokisat Uumajassa ja vuonna 1998 hän runoili toisen kerran Ruotsin mestariksi. Suomen ensimmäiset ruotsinkieliset slämit hän järjesti Uusikaarlepyyssä 1999 noin puoli vuotta aikaisemmin kuin Kuopiossa runoiltiin ensikerran suomeksi.

Vuonna 2002 ilmestyivät runokirja Jag behöver busschauffören ja lastenkirja Jag behöver lillbrorsan, jolle myönnettiin Ruotsin kirjailijaliiton palkinto Slanbellan. Harri Rinteen suomennoskokoelma Minä tarvitsen bussikuskia (Jag behöver busschauffören) ilmestyi vuonna 2004 Johnny Knigalta.

Esikoisromaani Mogen för skrubben sekä lastenkuvakirja Lille Ville julkaistiin 2005 ja vuonna 2006 ilmestyi runo- ja cd-kokoelma Det började så oskyldigt med diskbänken.

Ruotsin paras savolainen












Solja Krapu ja Erkki Lappalainen ovat slämmänneet bostonilaisen Michael Brownin (vas.) vieraana Yhdysvalloissa. Kuva Uumajan Ruotsin slam-mestaruuskisoista vuonna 2002.


Ruotsin paras naislavarunoilija on juuriltaan savolainen. Solja Krapu asui nimittäin 15-vuotaaksi asti Keiteleellä, josta hän muutti vanhemman siskonsa kanssa Uumajaan opiskelemaan.

Paras naislavarunoilija Solja Krapu on, koska hän on voittanut kaksi kertaa Ruotsin Poetry slam -mestaruuden. Mestaruudesta on kilpailtu vuodesta 1995 asti ja hänen lisäkseen toiseksi tuplamestariksi on yltänyt vain Daniel Boyacioglu.

Miten sitten on mahdollista, että savolainen hallitsee puhuttua ruotsin kieltä niin hyvin, että yleisö valitsee hänet parhaaksi runoilijaksi?

Solja Krapu aloittaa vastauksena äidistä, joka oli Karjalan evakko, ja tietysti kova puhumaan. Mutta isä puhui vielä enemmän ja kirjoitti runoja, joiden rytmiin Solja ihastui.

Isä kirjoitti runoja, mutta äiti esitti ne juhlissa. Ääneen lukeminen ei sopinut miehelle siihen aikaan, Krapu muistelee Keiteleen aikojaan, joihin hän palasi 12 vuoden poissolon jälkeen kesäisellä "nostalgiaretkellä" vuonna 2001.

Isän juhlarunot äiti harjoitteli kotona etukäteen, ja isä korjasi äidin lukemista. Runo, rytmi ja yleisön huomioon ottaminen, siinä perustarpeet, joilla leikitään myös Poetry slamissa.

Ja sitten tarvitaan vielä se selittämätön, joka tekee hennolta runotytöltä näyttävästä Kravusta estraditähden: lavalle noustuaan hän muuttuu Katri Helenaksi. Tai ehkä parempi vertaus on kuitenkin runoilijaHeli Laaksonen.

Kravun täydellisen ruotsin kielen hallinnan selittää se, että kuvaamataidon lisäksi hän opetti ruotsia koulussa.

Nyt opetan vain kuvaamataitoa ja olen tyytyväinen, koska äidinkielen opettaminen veisi kaiken ajan.

Kravun työn tuloksena seitsemännet lavarunouden mestaruuskilpailut pidettiin Uumajassa. Tukholman jälkeen Uumaja sai tämän kunnian jo toisen kerran. Lavarunouden kehittäjänä Krapu on valittu myös Norlannin kirjailijoiden (NFS) puheenjohtajaksi.

Uumajan ensimmäisten mestaruuskilpailujen järjestäminen oli Ruotsissakin Poetry slamin pioneeriaikaa. Kisojen budjetti oli 20 000 kruunua, kun se vuonna 2002 nousi 140 000 kruunuun. Neljä päivän runojuhlan kuluista vastasivat lipuista maksavan yleisön lisäksi kaupunki, valtio, Ruotsin Akatemia ja kansainvälinen esittävien runoilijoiden yhdistys I.O.P.P. (www.estradpoesi.com).

Suomen ensimmäisen Poetry slam -kisan Krapu järjesti Uusikaarlepyyssä syksyllä 1999. Toisen kerran kilpailtiin Kuopiossa keväällä 2000.

Solja Kravun runo "Mammor/Äidit"

Somnar bäst me lampan tänd

och prassel i sidor

blädderljud och vändande blad

kroppsvärme

röst i bröstkorgen


Barn minns

mamma sydde

med Singer rampmaskin

stökade köket när alla lagt sig

skramlade porslin

kaffepanna

och fyllde närvaro i huset

grytor karottlock

barndomsljud är så - mjölkaktiga

bestickklirr

inte särskilt kärleksfult men väldigt

familjärt

skrapade rester ur

aluminiumkastrull

hon gnolade

ingen särskild

melodi

steg mot linoleumgolv

strök skjortor

varmluft


Nu halvligger jag

obekvämt uppkrupen

diagonalt i fåtöljen

nacken mot armstödet

knänä mot hakan

och somnar till

David Letterman

Seinfeld

MTV

och Mission Impossible

minä ställföreträdande mammor

(Jag behöver busschauffören, s. 70 - 71)


ÄIDIT
(suom.
Harri Rinne)

Nukahdan parhaiten lamppu päällä

sivut rapisten

selailun äänet ja kääntyvät lehdet

ruumiinlämpö

ääntä rintakehässä


Lapsi muistaa

äiti ompeli

poljettavalla Singerillä

touhusi keittiössä kaikkien

mentyä nukkumaan

posliinin kalinaa

kahvipannu

talo läsnäoloa täynnä

patoja kulhojenkansia

lapsuuden äänet ovat sellaisia - maitoisia

veitsien haarukoiden kilinää

ei erityisen täynnä rakkautta mutta

kovin tuttua

raaputti pohjia pois

alumiinikattilasta

hyräili

ilman varsinaista melodiaa

askeleita linoleumilattialla

silitti paitoja

lämmintä höyryä


Nyt makaan puolittain

epämukavalla mutkalla

pitkittäin nojatuolissa

niska käsinojaa vasten

polvet leuassa

ja nukahdan

David Lettermaniin

Seinfeldiin

MTV:hen

ja Mahdottomaan tehtävään

virkaatekeviin äiteihini

(Minä tarvitsen bussikuskia, s. 60 - 61)

Friday, April 6, 2007

Voittajalle Runonjalat

Suomen paras lavarunoilija palkitaan tänä vuonna neljännen kerran Runonjalat-teoksella. Runonjalat on kiertopalkinto, jonka saaja valittiin ensimmäisen kerran Turun kirjamessuilla vuonna 2004. Tänä vuonna teoksesta nauttii oululainen Jouko Saksio.

Runonjalat suunnitteli Noora Tarkiainen, joka opiskeli silloin Kuopion muotoiluakatemiassa. Teoksen muottina onkin käytetty Noora Tarkiaisen omia jalkoja, jotka ovat kokoa 35.

Runoilijoille – eli runojalkojen tanssittajille – Noora Tarkiainen haluaa kertoa teoksellaan siitä, miten kaikki mikä nyt on kuollutta pronssia tai kultaa, on kerran ollut elävää ainetta. Kaikessa siinä on ollut aika, paikka ja ihminen, joka on tavoitellut unelmiaan. Hänen unelmanaan ovat täydellisesti tanssivat jalat.

Juvalla syntynyt Noora Tarkiainen, 25, on valmistunut tekstiiliartesaaniksi Mikkelistä ja Oriveden Opiston kuvataidelinjan jälkeen hän jatkoi opintojaan Kuopion muotoilukatemiassa Tekstiilimuotoilunlaitoksella, jonne hän teki opinnäytteensä 2006 – 2007.

Runokukon jakamaksi kiertopalkinnoksi Runonjalat lahjoitti Savon Sanomat. Kuopiolaisen maakuntalehden ja valokuvaaja Virpi Paukkosen ansiosta myös Kirjakantti saa käyttää teoksen kuvaa ilman tekijänoikeuskorvauksia.

Thursday, April 5, 2007

Oulusssa runoillaan 26. – 27.4.

Seuraavan kerran Suomessa voi slämmätä torstaina 26.4. Oulussa. Lavarunoilu aloitetaan klo 20 osoitteessa Uusikatu 24, ja vielä perjantaiksi 27.4. Paavo J. Heinonen järjesti toisen keikan Nispero Kirjakahvilan runovartissa (Pakkahuoneenkatu 5, Oulu) klo 17.30.

Näitä runoiluja edeltävästä Oulun reissusta onkin vierähtänyt tovi. Kirjailija Bengt Pohjasta ja läänintaiteilija Olavi Jamaa kävin haastattelemassa Savon Sanomiin 24.3.1989. Esiintyminen näyttää olleen kirjastossa ja ilmastonmuutos käynnissä, koska Bengt on kirjoittanut Kristalliarkin, Pohjoinen 1987, omistuskirjoitukseen: ”...aurinko paistaa Oulussa, vaikka pitäisi tulla lunta, 19/3-89."

Tällä matkalla sanelin nauhuriin runot Hakamonon, Like 1992, II osastoon "Hanko – Kevo" s. 13 – 36.

Wednesday, April 4, 2007

Pois voihke ja valitus

"Suomessa lavarunouden SM-kisoja järjestää runoyhdistys Nihil Interit. Idea on yksinkertainen: Runoilijalla on käytössään mikrofoni ja kolme minuuttia. Runojen tulle olla esittäjän omia. Tärkeä kannanotto kilpailussa on se, että tuomaristo ei koostu pönäköistä 'asiantuntijoista' vaan viidestä yleisön edustajasta, jotka järjestäjä valitsee ennen kilpailun alkua vapaaehtoiseksi ilmoittauttuneista, puolueettomista ja arvostelukykyisistä kansalaisista. Yksi kilpailun johtoajatuksista on, että runoutta voivat kaikki kansalaiset ymmärtää, arvioida, esittää ja kuunnella."

"Lavarunoudessa näkyy myös nykyrunolle ominainen taiteidenvälisyys: yksi lavarunouden laji on triathlon-ottelu. Kilpailevassa joukkueessa on runoilija, tanssija ja muusikko, jotka pyrkivät esittämään mahdollisimman hyvän tulkinnan runosta tekstin, liikkeen ja äänen keinoin."

Näin slämeistä kirjoittaa FM ja äidinkielen lehtori Hanna Kumpulainen Hiidenkiven (2/2007) jutussa "Nykyruno etsii uusia ilmaisukeinoja ja julkaisukanavia".

Vaikka ei näytä tänäkään vuonna siltä, että runoyhdistys Nihil Interit järjestää lavarunouden SM-kisat, niin pois voihke ja valitus, koska lehden kansikuvapoika on männistöläinen runoilija Jyrki Heikkinen, jota on käynyt jututtamassa porvoolainen kirjailija Jouko Sirola.

Sivulliseksi sen sijaan kokee itsensä kuopiolaissyntyinen kirjailija Sirpa Kähkönen Helsingissä ja Suomessa. Jyväskylän professorini Leena Kirstinän haastattelussa hän toteaa: "Koen, että Jään ja tulen kevät lähes vaiettiin kuoliaaksi, ja olen todennut, että sivullisuuteni Suomessa ja suomalaisuudessa sai hyvin voimakkaan vahvistuksen tästä vastaanotosta."

Kadonneet kirjailijat -sarjassa taas esitellään lääkäri ja runoilija Laura Latvala. Jutun perusteella unohdetun runoilijan kotiseutukin katoaa, jos ei tiedä missä on Harjamäen sairaala, josta kirjailija Kari Hotakainen käyttää nimitystä Sutikukkula.

Vuonna 2007 Kuopion Kirjakantissa ei järjestetä joukkueiden välistä Triathlon-kisaa, mutta SM-kisan karsintakierrosten tauoilla triathlon-esitys onnistuu.

Poetry slamin Triathlon-kisan säännöt


Triathlon-slämmissä joukkue koostuu kolmesta henkilöstä: runoilija, tanssija ja muusikko. Runoilija tulkitsee omaa tekstiään, jota tanssija ja muusikko tukevat.

Esityksen kesto on rajattu kolmeen minuuttiin. Ajanotto alkaa joukkueen ensimmäisestä sanasta. Ajan päättyminen ilmoitetaan joukkueelle ja ajan ylittämisen normaalien Poetry slam -sääntöjen mukaan valittu tuomaristo huomioi kohtuulliseksi katsomallaan tavalla.

Triathlon-kisassa tavoitteena on mahdollisimman hyvä tulkinta runosta tekstin, liikkeen ja äänen keinoilla niin että kaikki kolme elementtiä luovat konaisuuden, josta yhtä osaa ei voi erottaa ilman että sisältö muuttuu.

Kun mukana on useampi joukkue esiintymisjärjestys arvotaan ja loppukilpailuun pääsee kaksi eniten pisteitä saanutta joukkuetta.

Lounaismurretta Kuopioon

Turun suunnasta ei ole saatu pariin vuoteen runojoukkuetta Kuopioon, vaikka kaupunki pullistelee esittävän runouden lahjakkuuksia.

Nyt sentään turkulainen runoilija, kriitikko ja ahkera blogaaja Ville-Juhani Sutinen kertoo Tuli&Savun nettisivulla, että "Slamblogi, poetry slamiin liittyviä uutisia ja huomiota päivittävä blogisivu on avattu Jouni Tossavaisen komennossa".

Vaan ei taida saada edes komentamalla Varsinais-Suomesta runoilijoita "piällysmiesten kaapuntiin", jos ei sitten asialle ryhdy itse Kapteeni Hytönen eli Savukeidas-kustantamon johtaja ja runoilija Ville Hytönen, johon törmään varmaan Jyväskylän kirjamessuilla.

Sitä ennen Jyväskylässä Baltic Ringin konferenssissa kuulin maanantaina ja tiistaina huolestuttavaa tietoa Latviasta, jossa 14-15-vuotiaista vain kolme prosenttia on kiinnostuneita runon lukemisesta.

Mutta runoilijan, tutkijan ja kustantajan Leevi Lehdon alustus helpotti massalukijaa kaipaavan sielun ahdistusta, kun valkeni, että olemme siirtymässä kustannustoimittajien vallan alta runoilijakuppikuntien kautta kauteen, jossa lukijat ovat runoilijoita, ja runouden aiheena voi olla yhtä hyvin myös ei-lukeminen.