Ensimmäinen puulaaki mykisti Mikkelissä

"Mikkelin ensimmäinen lavarunokilpailu Gastropub Einon vintillä houkutteli paikalle yksitoista kilpailijaa ja salin täydeltä  yleisöä.

Korkeatasoisen ja tiivistunnelmaisen kilpailun voittajaksi äänestettiin Veikko Happonen, toiseksi kiri Jaana Polamo ja kolmanneksi Ulla-Maija Vänttinen.

Kilpailun kolmas kierros oli äärimmäisen tasainen. Tunnelma tiivistyi niin jännittäväksi, että pisteiden julistusta edelsi täydellinen hiljaisuus.

'Lisää tällaista', kuului niin kilpailijoiden kuin yleisönkin välitön pyyntö tilaisuuden jälkeen."

Läänintaiteilija Susanna Kolehmaisen viestin mukaan eteläisen Savon seuraavaa puulaakia sovitellaan Savonlinnaan marraskuulle.   

Aiemmmin Susanna Kolehmainen päivitti Fbookiin: 

"Mahtava Lavarunokilpailu tänään Mikkelissä! Kiitos kaikille osallistujille ja yleisölle! Ja teillekin, jotka olitte hengessä mukana! Taso oli korkea, kilpailu muuttui niin jännittäväksi loppua kohti, että pisteiden julistusta odottaessa vallitsi täysi hiljaisuus."

Ja Mikkelin ensipuulaakin voittanut Veikko Happonen kommentoi Fbookissa: 

"Voittaminen tuollaisessa joukossa oli hämmentävää. Halusin mukaan, koska alkuun näytti, että koko kilpailu jäisi pitämättä osallistujien puutteen takia. Itse kisassa pistin kyllä peliin sata rosenttia, koska halusin antaa vastuksen oikeille runoilijoille. Jaana Polamon olisin toivonut voittavan, koska hän on mainio kirjoittaja ja loistava esiintyjä. Yritä tässä sitten olla ylpeä, nöyrä tai jotain!"

Mikkelin seudun ensimmäinen puulaaki

Rohkeat riimittelijät, lempeät lyyrikot ja muut sanojen soljuttajat käyvät kilpalaulantaan Mikkeli Art & Design Weekillä. Tiettävästi Mikkelin seudun ensimmäinen runopuulaaki järjestetään Gastropub Einon vintillä lauantaina 26.9. klo 18 – 20. (Gastropub Eino, Hallituskatu 3, 50100 Mikkeli – torin laidalla!)

Lavarunokilpailu käydään kansainvälisillä Poetry Slam -säännöillä. Esityksen kesto on korkeintaan kolme minuuttia. Kilpailurunojen tyylilaji on vapaa, mutta niiden on oltava esittäjän omia. Kilpailijalla saa olla tekstipaperi mukana, musiikin tai rekvisiitan käyttö ei ole sallittua. Runot arvioi yleisön joukosta koottu raati. Mukaan kannattaa varata kolme runoa, koska kilpailussa on kolme kierrosta.

Ennakkoilmoittautumiset 24.9. mennessä osoitteeseen susanna.kolehmainen@minedu.fi (puh. 0295 330 924) tai paikan päällä puoli tuntia ennen kilpailun alkua. Lavarunokilpailuun otetaan mukaan 15 runoilijaa ilmoittautumisjärjestyksessä.

Kolme parasta saa kunniakirjan, voittajalle on luvassa palkinto.Tilaisuuteen on vapaa pääsy. 

Järjestäjät: Taiteen edistämiskeskus ja Mikkelin kirjoittajat

Vuoden 2015 Runopuulaakit Runolähettilään näkökulmasta

Vuoden 2015 Runolähettiläs Erkka Mykkänen kirjoittaa Runopuulaaki-blogiin raportteja ja muita kirjoituksia poetry slam -karsintoihin liittyen.

Kevään mittaan olin mukana kaikissa Runopuulaakin karsinnoissa – milloin juontajana, milloin lämmittelijärunoilijana.

Tyypillinen Runopuulaakiin osallistuva runoilija on ihminen, joka haluaa puhua tunteistaan suoraan. Keinoina voi olla katurunoudelle ominainen suora, kenties hieman uhoava oman arjen joskus koomisenkin rappiollinen kuvaus. Toisaalta myös riimejä suositaan, ja yleisemminkin perinteistä ilmaisua, jossa sanat asettuvat toistensa kanssa rytmillisesti rinnasteisiksi säkeiksi. Slam-lavoilla runoilija on niin sanottu “tavallinen ihminen”, siis vastakohtana runoja ammattimaisesti kirjoittaville tai julkaiseville runoilijoille, jotka eivät kilpailuihin syystä tai toisesta osallistu.

Huomionarvoista onkin, että sellainen runous, jota kustantamot enimmäkseen julkaisevat, ei juurikaan kuulu Runopuulaakeissa. Kirjoitettu ja suullisesti lausuttu runous ovat erkaantuneet toisistaan. Erilaiset kokeilut, tai sitten akateeminen, kieleen keskittyvä ja kokeileva runous, eivät myöskään usein kuulu runolavoilla. Vaikuttaa siltä, että Runopuulaakin, ja lavarunouden ylipäänsäkin, kautta äänensä saavat kuuluviin sellaiset kirjoittajat ja esiintyjät, jotka eivät välttämättä muuta kautta saa.

Runopuulaaki-iltojen järjestäminen on eri kaupunkien järjestävillä tahoilla yleensä ottaen hyvin hanskassa. Useimmilla järjestäjillä on jo rutiini, osallistujia ja yleisöä on riittävästi, tunnelma on hyvä. Kokonaisuudessaan järjestäminen, tiedotus ja itse illan sujuminen meni parhaiten Lahdessa. Lahden Runomaraton, Lealiisa Kivikari ja järjestävä taho Möysän Esso olivat kaikki omistautuneesti mukana tekemässä hienoa iltaa. Osanottajamäärältään hiljaisin ilta oli Tampereen Tulenkantajien kirjakaupalla, jossa tunnelma oli silti intiimi ja lämmin. Luulisi kuitenkin, että Tampereen kokoisessa ja historialtaan merkittävässä runokaupungissa olisi potentiaalia isompiinkin runokekkereihin.

Lisäksi sääntöjen suhteen oli joissain paikoissa epäselvyyttä. Kaupunkeihin on muodostunut omia kulttuureita esimerkiksi sen suhteen, jatkaako kolmannelle kierrokselle kaksi vai kolme runoilijaa. Mitään baaritappelua tästä ei missään vaiheessa saatu aikaiseksi, mutta mikäli pidetään tärkeänä sitä, että sääntöjä noudatetaan pilkulleen kansainvälisten sääntöjen mukaan, niin järjestäville tahoille voisi tehdä selväksi, että jatkossa viimeiselle kierrokselle tulee päästää vain kaksi / kolme runoilijaa, vaikka kuinka olisi aiempina vuosina tehty toisin. 

Runopuulaaki-tapahtumat tunnetaan ympäri Suomen jo melko hyvin. Silti suurin parannuksen paikka yksittäisten tapahtumien kohdalla voisi olla kulttuuritapahtumien yleinen murheenkryyni, eli tiedotus.  Kun järjestämisbudjetit ovat niukkoja tai olemattomia, parhaiten tiedotus näyttää toimivan innostuneesta suusta suuhun sosiaalisessa mediassa tai muuten.