Vuonna 2020 runoillaan Jyväskylässä

Jyväskylän kirjailijatalolla Maaria Ylikangas (vas.) puhui esittävän runouden kritiikistä.

Lava- ja esittävän runouden järjestäjät kokoontuivat neljännen kerran valtakunnalliseen tapaamiseen Jyväskylässä lauantaina 21. syyskuuta 2019.

Juho Kuusi (oik.) kertoi, että seuraava
SM-finaali runoillaan
Jyväskylässä.

Lähes koko Suomi oli edustettuna Helsingin ja Rovaniemen väliltä, kun Runopuulaakeja aiemmin järjestäneistä puuttuivat vain Kotkan, Lahden ja Oulun edustajat. Jyväskylän kirjailijatalon kokoontumisen mahdollistivat Taiteen edistämiskeskus, Keski-Suomen Kirjailijat ja Nuoren Voiman Liitto.

Jyväskylän tapaamisessa sovittiin, että seuraava tapaaminen tulee olemaan kaikille halukkaille lavarunotoimijoille avoin ja se järjestään perjantaina 5.6.2020 Tampereella. Vuoden 2021 tapaaminen on Turussa, mutta ajankohta on vielä auki.

Lisäksi Jyväskylässä keskusteltiin mm. lavarunouden hengestä, lavarunouden kritiikin tarpeellisuudesta, toiminnan rahoittamisesta ja erinäisistä palkkioista, ulkomaisten esiintyjien kierrättämisestä eri paikkakunnilla, erilaisista kouluttautumisvaihtoehdoista, kunkin paikkakunnan skenen erityispiirteistä ja monista muista asioista.

Yhteistyössä Taiken läänintaiteilijoiden Anna-Elina Isoaron, Maire Karuvuoren, Marika Rädyn ja Susanna Kolehmaisen kanssa kokousta kokoon juossut runoilija ja tuottaja Harri Hertell luonnehti tapaamisen ilmapiiriä ”kauttaaltaan innostuneeksi, ja varmaa onkin, että valtakunnallinen verkosto tulee yhä kasvamaan lähitulevaisuudessa”.

Venla Moisala (toinen oik.) järjestää
viidennen lavarunoilijoiden
tapaamisen Tampereella.

Vuoden 2019 lavarunouden SM-kisaa järjestäneeltä runoilija Juho Kuuselta kuulin, että ensi vuonna finaalin järjestää Jyväskylä ja Turku ottaa ilmeisesti vetovastuun vuoden 2021 karsinnoista ja loppukilpailusta. SM-kisojen voittajat ovat osallistuneet − ja aikovat osallistua jatkossakin − Poetry Slamin PM- ja EM-kisoihin, mutta kahtena vuotena Pariisin MM-runoilut on jätetty väliin, ja hallitseva mestari Solja Krapu saa päättää haluaako hän matkustaa Ranskaan edustamaan Suomen lavarunoilijoita.

Mainittujen lisäksi Jyväskylän tapaamiseen osallistuivat ainakin Venla Moisala ja Simo Ollila (Tampere), Petri Tähtinen ja Juha Kulmala (Turku), Itta Taivalkuohu (Pori), Nina Rintala (Rauma), Juha Rautio (Espoo), Kevin Stewart (Tammisaari), Sema Hokkanen (Virrat), Anna Borgman, Maaria Ylikangas ja Polina Kopylova (Helsinki), Tomas Karlsson (Kristiinankaupunki), Krista Vaarala (Rovaniemi), Mari Laaksonen, Salla Partala, Johannes Silvennoinen ja Petri Turunen (Jyväskylä), Henna Pitkänen (Joensuu), (NVL/Helsinki) ja Tommi Parkko (Hamina).

Kolmea aiempaa kokoontumista

Ensimmäiseen yhteiseen SM-slampalaveriin 2. syyskuuta 2006 Kuopion Puijonsarven aulabaarissa osallistuivat mm. Essi Malin ja Lea-Liisa Kantola (Lahti), Juha Mäkinen (Jyväskylä), Sakari Eskelinen (Joensuu), Paavo  Heinonen (Oulu) ja Petri Pietiläinen (Kotka).

Toisen kerran Suomen lava- ja esittävänrunouden tulevaisuutta pohdittiin Kuopion Sotkulla perjantaina 5.9.2011. Sotkulla keskustelivat SM-voittajat Maria Siironen, Anna Elina Turunen ja Kari Raineranta (Tampere), Tarja Ruippo (Kuopio), Juha Mäkinen (Helsinki), Jouko Saksio (Oulu) sekä Heli Laaksonen (Laitila) ja Runokukko (Kuopio).

Kolmannen kerran Runopuulaakin tulevaisuutta mietittiin kehittämiskeskustelussa ravintola Kummisedässä 8.10.2011. Runokukon lisäksi puheenvuoroja käyttivät Harri Hertell (Helsinki Poetry Connection), Jaana Vasankari (Kuopion kaupunki, Taina Laitinen (Kuopio Festivals, Johanna Tuukkanen (Anti, Kuopio), Vesa Lahti (Keski-Suomen kirjailijat, Jyväskylä), Anni Välimäki (Kirjantalo ry, Turku), Jukka Kervinen ja Ilkka Markkula (Vestäjät) sekä Esa Hirvonen (Turun Runoviikko).

Sadan runoilijan suunnitelma

Kolmannen kokoontumisen pohjaksi luotu suunnitelma ei toteutunut koskaan käytännössä, koska kirjallisuustapahtuman Kirjakantista vastuun ottanut Snellman-instituutti halusi kehittää toimintaansa toiseen suuntaan. Niinpä seitsemän vuotta myöhemmin Kuopiossa ollaan siinä tilanteessa, että Vestäjät yrittää jatkaa Kirjakantin järjestämistä ja esittävä runous tarkoittaa lähinnä vaivoin kasaan juostuja lavarunouden SM-karsintoja.

Että ei unohtuisi, kertaan vielä tuota vuoden 2011 suunnitelmaa, jossa Runopuulaakin tärkeimmäksi tehtäväksi nähtiin lavarunouden SM-finaaliin huipentuvan runofestivaalin tuottaminen. Ensimmäinen Runopuulaaki-festivaali oli tarkoitus järjestää Kuopiossa toukokuussa 2012 kolmipäiväisenä ja sen jälkeen useampi päiväisenä tapahtumana.

Runopuulaaki aikoi tuottaa myös muita esittävään runouteen liittyviä kirjallisuustapahtumia Suomessa sekä ulkomailla ja työllistää runoilijoiden lisäksi toisia taiteilijoita ja kulttuurialan ammattilaisia. Niinä vuonna 2012 Runopuulaaki olisi tarvinnut toiminnanjohtajan ja myöhemmin taiteellisen johtajan lisäksi muita osa- tai kokoaikaisesti palkattuja työntekijöitä.

Vuoden 2011 suunnitelmassa todetaan lisäksi:

”Runopuulaakin ytimenä pitää olla esittävä runous, jonka kautta pureudutaan sanan viljelyn perusongelmaan niin, että runoilijan ja yleisön välille syntyy elävä suhde – ja tässä mielessä Runopuulaaki on yhteisöllistä taidetta. Kun juuri kukaan ei ole vielä keksinyt, miten puhutusta sanasta saadaan painettuna ”ääneen kirjoitettua”, esittävä runous palauttaa sanan äänen ja kirjoittamattoman kirjallisuuden rajalle. Tätä rajaa lähestytään Runopuulaakissa myös kuvan, musiikin, teatterin, tanssin ja tutkimuksen kautta.”

”Runopuulaakin tavoitteena on, että SM-finaaliin huipentuvilla festivaaleilla on mukana elävän runouden esittäjiä enemmän kuin missään muussa suomalaisessa kirjallisuustapahtumassa. Ainakin radion kautta Runopuulaaki tavoitti jo vuonna 2010 enemmän yleisöä kuin mikään muu kotimainen kirjallisuustapahtuma, ja esimerkiksi Runokukon ideoimaan Suomen suomalaisin runo -kilpailuun osallistui yli 200 runoilijaa, joista 71 runot on julkaistu antologiassa suomi suomalaisille suomi (ntamo 2008). Vuonna 2010 Jouni Tossavaisen ylläpitämässä Poetry slam -blogissa kävi 12 924 vierailijaa ja sivulatatauksia tehtiin 17 034 kertaa (www.runokukko.blogspot.com, tarkistettu 19.8.2011).”

”Näin ollen on realistista asettaa vuoden 2012 tavoitteeksi 100 runoilijaa, jotka esiintyvät eri puolilla kaupunkia toreilla, sairaaloissa, vanhainkodeissa ja pubeissa, osallistuvat työpajoihin, tekevät kouluvierailuja ja karsivat lavarunouden Suomen mestaruuskisan voittajan.”

”Kuopioon sijoittuva festivaali tekee jatkuvaa yhteistyötä aiemmin alueellisia karsintoja järjestäneiden paikkakuntien kanssa (Helsinki, Jyväskylä, Kotka, Lahti, Oulu, Tampere ja Turku). Alueellisten järjestäjien karsintoihin osallistuneille runoilijoille taataan ilmainen osanotto festivaalille ja maksuttomat työpajat. Sen jälkeen kun kukin aluejärjestäjä on arvioinut festivaaleille lähetettävien määrän, tulevat avoimiksi vapaaksi jääneet runoilijoiden paikat ilmoittautumisjärjestyksessä. Esimerkiksi vuonna 2010 alueellisiin karsintoihin osallistui 64, joten esiintymis- ja kouluttautumismahdollisuus jäisi 34 runoilijalle vuonna 2012. ”

”Niillä alueilla, jossa karsintoja ei ole järjestetty, runofestivaalin tunnettavuutta lisätään järjestämällä Runopuulaakeja joko yksittäisinä vierailuina tai kokonaisina runopäivinä, joihin liittyy Runopuulaaki-työryhmän suunnittelemaa esittävän runouden koulutusta.”

”Runopuulaakin runoista julkaistaan vuosittain antologia, joka julkistetaan festivaalin päättävässä Runon juhlassa (vrt. antologia Slam! 2009, ntamo 2009). Puulaakin voittaja esiintyy kotimaisten lavarunoustapahtumien lisäksi Pohjoismaiden mestaruuskilpailuissa ja Ranskassa lavarunouden MM-kisoissa, joissa Suomen edustus on ollut mukana vuodesta 2007. Oululaisten Jouko Saksion ja Sari Mäki-Penttilän jälkeen Pariisissa ovat runoilleet savolaiset Riina Särkilahti, Ilkka Markkula ja Jukka Kervinen.”

”Runopuulakin vuosien 2013 – 2017 tavoitteena on kotimaisten esiintyjien ja yleisön määrän kasvattamisen lisäksi se, että kansainväliset runoilijat ja esittävän sanataiteen tutkijat osallistuvat festivaalille. Pohjoismaiden mestaruuskilpailun ja MM-kilpailun rinnalle Runopuulaaki rakentaa yhteistyötä Venäjän suuntaan, erityisesti suomalais-ugrilaisten kansojen parissa (vrt. antologia UgricSlam 2010, ntamo 2010).”

Muistoja ensipalaverista

"

Ensipalaveri Puijonsarvessa 2006.

Ensimmäisen palaverin aluksi SM-finaalin kunniavieras Erkki Lappalainen (Eno/Tukholma) puhui rahapalkinnoista, jotka mahdollistaisi esimerkiksi pääsymaksu. Tämä siksi, että runoilijoiden pitää saada työstään palkkaa kuten muusikotkin.

Pubeissa pääsymaksun kerääminen onnistuu helpommin, mutta joissain julkisissa tiloissa kuten kirjastoissa ja museoissa voidaan pyytää vapaaehtoista tukea, joka menee suoraan runoilijoille. Maksut ovat kuitenkin kuhunkin kulttuurin sidottuja keinoja, ja vaikkapa Pariisissa niitä ei käytetä.

Lappalainen mainitsi myös Marc Smithin kehittelemästä runoillan ohjelmakaaviosta, jossa on mukana 1) kaikille avoin osa, 2) toisena ammattilaisten osuus, jossa pitemmät esitykset ja maksettu vieraileva tähti, ja 3) illan päättää slämmi.

Jos kaupungit järjestävät vuorotellen SM-kisat kuten USA:ssa ja Ruotsissa, niin se edellyttää järjestävältä paikkakunnalta toimivaa släm-yhteisöä ja suunnitelmaa siitä, miten kisa toteutetaan. Ulkomailla järjestäjät vastaavat vain järjestelyistä, ja osallistujat maksavat omat kulunsa. Joukkueiden osallistumismaksuilla kerätään voittajille palkinnot.

Ruotsin ensimmäiset slämit aloittaneen Lappalaisen mukaan lavarunous on Rinkebyssä lähiökulttuuritoimintaa, joka vetää katsojia ja kilpailijoita muista kaupunginosista. Kuitenkin jos taiteilusta tulee liian kontrolloitua, sieltä runoilijat häviävät ensimmäisenä.

Isompien kulttuuritapahtumien osaksi Lappalainen ei suosittele runoutta, koska meidät heitetään aina ensimmäisenä pois, kun katsojien päälukuja ruvetaan mittaamaan rahalla. Näin ollen SM-slämien pitäisi olla itsenäinen ja riippumaton tapahtuma.

Kotka

Läänintaiteilija Petri Pietiläisen mukaan Kotkassa on valmiudet järjestää vuoden 2007 SM-finaali Adventuren lasti -tapahtuman yhteydessä syyskuun alussa.

Ensimmäisenä Suomessa Kotkassa on saatu pyörimään säännöllinen runoklubi, jossa slämmätään joka toisella kerralla eli noin kerran kaksi kuukaudessa. Keskimäärin paikalla on ollut noin 50 katsojaa ja 10 runoilijaa, joista kolme uusia. Esim. Kuopion SM-kisan 3. Liisa Mäkelä osallistui nyt vasta kolmansiin slämeihinsä.

Rahapalkintoja Pietiläinen piti ok-ratkaisuna, kuten myös sitä, että SM-kisat ovat osana jotain isompaa tapahtumaa.

Myöhemmin keskustelussa rahapalkinnoista puhuttiin hieman lisää ja todettiin, että jos sellaisia olisi tarjolla, olisi nykyistä paljon tarkemmin pyrittävä varmistamaan, ettei tuomariston joukkoon tule runoilijoiden tuttuja. Voi olla vaikeaa, jopa mahdotonta. Todettiin myös, ettei rahapalkinnoille siinä mielessä ole tarvetta, että slamit ovat varsin suosittuja jo nykyisellään. Osallistujia riittää ilman rahahoukutinta.

Pietiläinen on vienyt slämit Porvooseen ja seuraavina ovat vuorossa Kouvola ja Lappeenranta.

Slämmisääntöjä Pietiläinen tarkentaisi siltä osin, mitä ja miten lavalla saa olla: kun rekvisiitta on kerran kielletty, ei vaatteiden riisuminen/pukeminen esityksen aikana saisi olla sallittua. Toisin sanoen lavalla on oltava koko ajan sen näköisenä, miten sinne menee. Lisäksi säännöissä voitaisiin erikseen todeta, että kilpailijan on pysyttävä lavalla koko esityksensä ajan.

Oulu

Oulun puolesta Kaltion toimittaja Paavo Heinonen kertoi, että SM-slämit voitaisiin järjestää Muusajuhlien yhteydessä syyskuun alussa jo ensi vuonna tai sitten vuonna 2008.

Myöhemmin keskustelussa finaalin kiertämistä paikkakunnalta toiselle pidettiin tavoittelemisen arvoisena. Olisi kenties hyvä, jos finaalin saisi aina liitettyä johonkin jo olemassa olevaan kirjallisuusaiheiseen tapahtumaan. Tällöin osallistujien matkoihin ja majoitukseen voisi saada tukea ko. tapahtuman puitteissa. Lisäksi slam tuliksi laajemmin tutuksi.

Joensuu

Joensuusta kirjallisuuden opiskelija Sakari Eskelinen kertoi, että slämejä ei tunneta vielä kovin hyvin Pohjois-Karjalassa.

Jyväskylä

Kulttuuritoimittaja Juha Mäkinen esitti, että:

- Jatkoonpääsijöiden määrä riippuvaiseksi karsintaan osallistujien määrästä esim. näin: 1-5 kilpailijaa -> 1 jatkoon; 6-10 kilpailijaa -> 2 jatkoon; yli 10 kilpailijaa -> 3 jatkoon. Olisi minusta reilumpi systeemi. Tekisi toki hallaa ns. joukkuekilpailulle, mutta en näe sitä isona ongelmana, koska "joukkueethan" koostuvat kolmesta erillisestä yksilöstä, eiväthän he joukkueena tee mitään.

- Karsintakilpailujen määrä lienee nyt ylärajoillaan. 23 finalistin satsi oli aika rankka pala yleisölle ja tuomareille. Olisiko kahdeksan karsintaa (joista max 3 jatkoon) siis hyvä määrä? Tai jos karsintapaikkakuntia halutaan lisää, sitten olisi rajattava jatkoon pääsijöiden määrä kahteen, kuten se aiemmin oli.

- Valtakunnallisen poetry slam -yhdistyksen tarve ja mielekkyys? Onko ilmiö jo sen verran iso, että sen koordinoimiseksi olisi syytä olla oma yhdistyksensä? Yhdistys vastaisi finaalin järjestämisestä (tietysti yhteistyössä finaalipaikkakunnan toimijoiden kanssa), raha-asiat hoidettaisiin yhdistyksen kautta. Aluekarsinnat hoituisivat edelleen paikallisvoimin, mutta yhdistys huolehtisi siitä, että kaikkialla toimitaan samojen sääntöjen ja ymmärryksen mukaan.

Lahti

Essi Malin ja Lea-Liisa Kantola kertoivat, että Lahdessa on slämmätty kerran Runomaratonin yhteydessä, mutta Lahdesssä järjestetään myös Runoviikko, jonka yhteyteen slämit sopivat.

Ensipalaverista puuttuivat Helsingin ja Tampereen kommentit ja toiveet.

Kuopiossa 5.9.2006

Runokukko"